Edelläkävijä

Kun CNN:n kirjeenvaihtaja raportoi Yhdysvaltain johtamien YK-joukkojen yrityksistä kukistaa Somalian sisällissodan osapuoli, ​parikymppinen Wali Hashi katsoi tv:tä ​kaukana Suomessa. Oli vuosi 1993, ja Hashi päätti, että hän haluaisi tehdä jotain tuollaista.

Amerikkalaiset jättivät Somalian lopulta täydelliseen kaaokseen. Hashi  ​oli vaihtanut ​v​ihreän merenrantakaupungin miellyttävä​n ​ilmasto​n​ ​ja saapunut Suomeen.

Muistot amerikkalaisten iskusta raportoineesta ulkomaantoimittajasta eivät kuitenkaan kylmenneet, ja Paasikivi-Opistossa Hashi pääsi suorittamaan toimittajanopintoja vuonna 2001. Sieltä hän meni pakolaiskurssilaisena Keniaan, ja puolitoista vuotta hän oli harjoittelijana BBC:n somalinkielisessä palvelussa Lontoossa.

Hashi onkin se toimittaja, jonka nimi tulee usein esille, kun puhutaan maahanmuuttajien edustuksesta Suomen journalistikunnassa. Valinnanvaraa ei juuri ole.

Journalistin haastattelemat päätoimittajat ovat sinänsä kiinnostuneita palkkaamaan eri etnisistä taustoista olevia toimittajia, mutta käytännön toimet ovat vähänlaiset.

Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen ei muista, että yksikään maahanmuuttajataustainen toimittaja olisi toisaalta edes hakenut lehdestä töitä.

”Periaatteessa olisin kyllä ehdottomasti halukas palkkaamaan maahanmuuttajia Kalevaan”, Karvonen sanoo.

”Etnisiä vähemmistöjä tulisi saada muillekin aloille kuin esimerkiksi hoito- ja kuljetusalalle. Heitä pitäisi saada poliisin palvelukseen, mediaan ja niin edelleen. Se edesauttaisi kotoutumista ja hälventäisi kantaväestön epäluuloja.”

Wali Hashi tarjosi alun perin Ylelle juttuja, jotka eivät liittyneet maahanmuuttajiin, mutta ne eivät kelvanneet ostajille. Vasta kun hän ehdotti juttua somalialaisista merirosvoista, ovet Pasilaan aukenivat.

Palkittua merirosvojuttua tuskin olisi voinut tehdä toimittaja, joka ei ole somalialaistaustainen. Mutta Yle on jatkuvasti ollut penseä niille Hashin juttutarjouksille, jotka eivät liity jollain tavalla maahanmuuttajiin.

Hashin mielestä Suomen media ei osaa hyödyntää ulkomaalaistaustaisten toimittajien globaalia näkökulmaa tavallisiin suomalaisiin aiheisiin.

”Tuntuu, että toimittajan ammatti ei ole vielä maahanmuuttajalle tarkoitettua työtä. Jos on maahanmuuttaja, sopiviksi töiksi ajatellaan Suomessa siivoojan, taksinkuljettajan ja bussinkuljettajan töitä”, Hashi sanoo.

Wali Hashin mielestä lähes kymmenentuhannen suomensomalialaisen asioista kerrotaan mediassa kehnonlaisesti. Julkisuudessa näkyy vain kahta tarinaa: on sodasta pois päässyt, onnellinen somali – tai somali, joka on tehnyt jotain negatiivista.

”Mutta Suomessa ei tiedetä, mitä somaliyhteisössä tapahtuu. On paljon aiheita, joita ei ole käsitelty, koska ei-somalitaustaiset toimittajat eivät edes tiedä, että niitä on olemassa”, Hashi sanoo.

Helsingin sanomien päätoimittaja Kaius Niemi sanoo lehden tekevän runsaasti juttuja etnisistä vähemmistöistä.

”Maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat jo osa suomalaista arkea, joten vähemmistöt näkyvät myös muissa jutuissa kuin heidän yhteisöjään koskevissa artikkeleissa”, Niemi sanoo.

HS ei kuitenkaan pyri rekrytoimaan erityisesti maahanmuuttajia.

”Maahanmuuttajataustaisuus ei itsessään riitä rekrytointiperusteeksi, vaan vaakakupissa painavat ensisijaisesti journalistiset näytöt”, Niemi sanoo.

Hashi on asunut Suomessa parikymmentä vuotta eikä ole sinä aikana huomannut suomalaisen median edistyneen monikulttuurisuusasioissa. Esimerkiksi ulkomaisesti murtaen puhuttu suomi oudoksuttaa toimituksia.

”Monen tuottajan kanssa puhuttiin Ylessä, että aksenttini ei ole tarpeeksi huomaamaton. En ole ikinä ymmärtänyt sellaista”, Hashi sanoo.

Hänestä oikea lähestymistapa on esimerkiksi BBC:llä ja Al Jazeeralla, joissa toimittaja voi puhua englantia vaikkapa voimakkaalla intialaisella aksentilla ilman, että siihen kiinnitetään huomiota.

”Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan kasvaa, suomalaisetkin tulevat ymmärtämään, että suomea puhutaan monilla eri tavoilla – halusivat he sitä tai eivät.”

Uutisten ja ajankohtaisohjelmien päätoimittaja Atte Jääskeläinen sanoo, että journalistien etnistä taustaa on pohdittu Ylessä paljon.

”Kansainvälisesti juuri yleisradioyhtiöissä on katsottu, että yhteiskunnan moninaisuuden ja erilaisten äänien ja kasvojen on näyttäydyttävä niiden journalismissa. Jo Ruotsissa, jossa on paljon Suomea pidempään ollut maassa pitkään asuneita maahanmuuttajia, tilanne on toinen.”

Jääskeläisen mukaan Ylellä ei kuitenkaan ole rahkeita kouluttaa erityisesti maahanmuuttajia uutis- ja ajankohtaistoimituksiinsa.

”Meidän lähtökohtamme on, että journalisti on journalisti eikä edusta mitään ryhmää. Meille edustavuus on vieraampaa ajattelua kuin joissain muissa maissa.”

Maahanmuuton lisääntyessä tilanne tulee kuitenkin muuttumaan, mutta prosessi vie aikaa. Ylessä on jo nyt painotettu rekrytoinnissa muun muassa arabian kielen taitoa.

Myös Helsingin Sanomien Kaius Niemi sanoo, että toimituksessa kaivataan eritoten arabian ja venäjän kielten taitoa. Niemen mukaan maahanmuuttajat tulevat näkymään toimituksissakin, kun yhä useampi maahanmuuttajataustainen ihminen hakeutuu media-alalle.

Wali Hashi oli kuitenkin liikkeellä liian varhain. Hän on hakenut useita Ylellä avoinna olleita toimittajan paikkoja mutta hän ei ole koskaan päässyt sinne työsuhteeseen.

Siksi hän perusti oman yrityksen. Asiakkaita on onneksi muuallakin kuin Suomessa, esimerkiksi Etelä-Afrikassa.

Oikaisu (17.3.2016 klo 16.45): Painetun Journalistin jutussa todetaan ​​virheellisesti, että Wali Hashi katsoi 14-vuotiaana CNN:ää​ Mogadishussa vuonna 1994​ ja muutti Suomeen kolme vuotta myöhemmin​. ​Oikea vuosi on kuitenkin 1993, ja Hashi oli jo muuttanut Suomeen, jossa CNN:ää katsoi. ​​Hän oli silloin jo yli 20-vuotias​. Virhe on korjattu tähän verkkolehden juttuun.

Journalistin toimitus