Jyväskylän sielu

Torikokouksen tekijäporukalla oli keväällä 2014 hurja visio tuottavasta liiketoiminnasta. Päätoimittaja Janne Arola kävi esittelemässä lehtensä konseptia mediatalo Keskisuomalaisen johtoryhmälle ennen kuin ainuttakaan juttua oli julkaistu. Optimismin tasosta kertoo, että ajatuksena oli myydä Keskisuomalaiselle kymmenen prosentin omistus Torikokouksesta 50 000 eurolla.

Tekijöiden ajatuksena oli laajentaa lehden konseptia Jyväskylän lisäksi muihin kaupunkeihin.

Toisin kävi. Parhaimmillaan 10  000 lukijaa kuukaudessa tavoittanut Torikokous ei koskaan ollut lähelläkään kasvaa taloudellisesti kannattavaksi. Paitsi markkinan pienuus myös myynti- ja markkinointiosaajien puute hankaloitti yhtälöä. Torikokouksen tekijät ovat ammattitoimittajia ja -kuvaajia, kaupallisen puolen ammattilaisia joukossa ei ole.

”Jossain vaiheessa saimme myydyksi viisi bannerimainosta, ja siitä tuli tuhat euroa. Hetken mietin, että onko tämä näin helppoa”, Arola muistelee.

Todellisuus iski, kun lehdentekijät tajusivat käyttäneensä mainosten myymiseen valtavasti aikaa, mutta jutut oli ostettava ulkopuolisilta kirjoittajilta.

”Myimme mainoksia, jotta saimme maksettua toisille palkkioita. Siinä ei ole hirveästi järkeä”, Arola sanoo.

Lopulta tekijäkaarti väsyi julkaisutahtiin. Torikokousta on jouduttu tekemään leivän pöytään tuovien töiden ohessa.

Vuodenvaihteessa 2015 Torikokous päätti jatkaa aiempaa vapaamuotoisemmin, ilman sitoutumista aikatauluihin. Joulukuussa 2015 ilmestynyt näyttävä printtilehti jää yhden vaiheen päätepisteeksi.

Torikokouksesta tulee Arolan sanoin ”ennen kaikkea yhteisö ja alusta erilaisille journalistisille projekteille”. Projektit voivat olla keskustelutilaisuuksia, podcast-sarjoja – mitä tahansa mistä tekijäporukka innostuu.

Ilman kaupallisia paineita Torikokouksen on jatkossakin tarkoitus säilyä omanlaisenaan, tunnistettavana paikallismediana.

”Olemme halunneet tehdä laadukasta jälkeä ilman uutissälää, eikä tästä ole tarvinnut tinkiä. Klikkauksia ei kerry valtavasti, mutta juttuja luetaan pitkään. Totta kai helpompaa ja nopeampaa sisältöä tekemällä isompi osa kaupunkilaisista tietäisi meidät”, Arola sanoo.

Voi olla, että paikallista verkkomediaa ei saa hankalina aikoina kannattavaksi, oli konsepti mikä hyvänsä. Arola sanoo miettineensä, olisiko kohderyhmien miettiminen nostanut Torikokouksen kaupalliseen kukoistukseen.

Pienen empimisen jälkeen päätoimittaja suostuu neuvomaan vastaavia projekteja miettiviä tekijöitä.

”Ensimmäinen asia on tehdä itselleen selväksi, mitä haluaa. Jos halutaan kaupallisesti menestyvä tuote, kaikki kannattaa rakentaa sen ajatuksen mukaan. Torikokouksessa olemme tempoilleet, ei meillä ole ollut selvää strategiaa, ketä tavoitellaan. Konseptin väljyys johtaa ehkä siihen, etteivät ihmiset ymmärrä mikä tällainen julkaisu on”, Arola miettii.

”Jos taas ei ole tarkoitus tehdä bisnestä, kannattaa tehdä sellai-nen julkaisu, jota itse haluaisi lukea.”