Jussi Lähdesmäki sulautuu vapaa-ajallaan osaksi virtaavaa vettä, perhovapa kädessä.
Saalis on sivuseikka toimittaja Jussi Lähdesmäelle, intohimoiselle perhokalastajalle. Hänen ymmärryksensä kalastamisen hienoudesta on kasvanut ajan myötä. Hänestä hienointa on kahlata joessa ja sulautua osaksi vettä ja ympäröivää luontoa.
”Kun seisoo virtaavassa vedessä ja uittaa perhoa virran peileissä ja kiven huopeissa, se vangitsee ajatukset täysin. Arkityö unohtuu, parempaa keinoa rentoutumiseen en tiedä”, Lähdesmäki sanoo.
”Jos saalista satun saamaan, en kiusaa kalaa yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Lasken sen lähes aina mahdollisimman lempeästi takaisin virtaan – etenkin Kuusamon joilla, joilla kalastan usein. Niiden harvat hienot kalat ovat aivan liian arvokkaita syötäväksi. Ruokaa saa kaupastakin.”
Arvokkaimmat kalastuskokemuksensa hän kertoo saaneensa mökkinsä lähistöllä sijaitsevalta Kuusinkijoelta Kuusamossa.
”Se on sopivan kokoinen joki nimenomaan perhokalastukseen. Kalaa sieltä ei ole koskaan paljon tullut.”
Lähdesmäki innostui kalastuksesta jo lapsena, mutta perhokalastukseen hän perehtyi parhaan kaverinsa kanssa täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Touhu näytti sen verran hienolta ja tyylikkäältä, että kaverukset astelivat kauppaan ja hankkivat aloittelijoille sopivat välineet.
Ihan alkuun perhostelusta ei tahtonut tulla mitään. Syy räpiköintiin selvisi, kun eräs kalastuslehti julkaisi testin kyseisestä aloitusvavasta.
”Siinä todettiin, että vapa on monikäyttöinen: sen tyviosasta saa hernekepin ja kärkiosasta mattopiiskan, mutta kalastuksessa sillä ei tee mitään”, Lähdesmäki muistelee.
Sittemmin vapoja on kertynyt kymmeniä. Lähdesmäki ei silti myönnä olevansa välinehifistelijä. Eräskin englantilainen Harrison-vapa on palvellut luottovapana 1980-luvulta lähtien.
Lähdesmäki myös sitoo perhoja, lähinnä harriperhoja ja pieniä taimen- ja siikaperhoja. Hyvää perhoa hän kuvaa lainaamalla tamperelaista kalakaveriaan, joka tuhahti Tenolla perhojaan vertailleille nuorukaisille: ”Se on pojat suti kuin suti, niin se on aivan sama.”
”Perhojen ottavuudesta ja siitä, millainen perhon pitää olla, on kirjoitettu kirjoja, ja siitä voi käydä kiinnostavaa keskustelua, jossa ei todennäköisesti päästä lopulliseen totuuteen koskaan.”
Parhaimmillaan perhot ovat huolellisesti tehtyjä, kauniita ja tasapainoisia. Hienokaan perho ei takaa saalista.
”Repparfjordelvalta Norjasta sain yhden suurimmista lohistani perholla, joka oli niin rispaantunut, että siinä oli vain koukku ja pari onnetonta karvaa. Saalis on niin monesta muustakin asiasta kiinni. Siitä, miten perhoa uittaa, ja missä. Onnestakin.”
Jussi Lähdesmäki
52-vuotias Jahdissa.fi -metsästysjulkaisun päätoimittaja Oulusta.
Työskennellyt aiemmin Kalevassa monenlaisissa tehtävissä yli 30 vuoden ajan, pisimpään verkkomedian kehityspäällikkönä.
Opiskellut kirjallisuutta Oulun yliopistossa ja sanomalehtioppia Tampereen yliopistossa.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena