Iltalehden kesäviikonlopun jättinumero oli menossa painoon, mutta horoskoopit puuttuivat.
Uutispäällikkö kääntyi vuorossa olleiden kesätoimittajien ja -taittajien puoleen huolestuneena. Iltalehden kesäviikonlopun 1995 jättinumero oli menossa painoon, iltavuoro alkamassa, mutta horoskoopit puuttuivat.
Palstan vakituinen toimittaja – silloisen toimituspäällikön vaimo – oli joko unohtanut lähettää horoskoopit tai sitten tekstit olivat hukkuneet jonnekin.
Horoskoopit olivat silloin lehdelle elintärkeää sisältöä, joiden puuttumisesta tuli välitöntä ja pääasiassa kielteistä lukijapalautetta. Siksi palstan pois jättämistä ei voinut harkita, ei varsinkaan kun kyse oli viikonlopun jättinumerosta.
Joku toimituksesta ehdotti, että vanhoja tekstejä voisi kierrättää horoskooppimerkiltä toiselle, mutta idea ei saanut kannatusta. Riski kiinnijäämisestä oli pieni, mutta todellinen.
Tunnelma sähköistyi kuin suuressakin uutistapahtumassa, kun uutispäällikkö lopulta antoi kahdelle kesätoimittajalle tehtäväksi kirjoittaa horoskoopit. Muu kesäväki otti ideoimiseen osaa innokkaasti.
Toimittajat ideoivat horoskooppeja niin antaumuksellisesti, että naurunremakka kaikui alakerran deskiin asti. Virikkeitä horoskooppeihin ammennettiin toimituksen inside-jutuista ja parikymppisten toimittajien yksityiselämän epäilemättä dramaattisista kiemuroista.
Kuten tunnettua, monet kesätoimittajat pääsevät ensimmäisen kesäpestinsä aikana kirjoittamaan juttuja hyvinkin vaativista aiheista. Mutta horoskooppivuoro osuu kesureille harvemmin. Valmista tästäkin tuli, ja ”ennustusten” viesti oli normaalia riehakkaampi: lukijoita kannustettiin antautumaan viikonlopun rientoihin tavanomaista innokkaammin.
Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri, joka työskenteli Iltalehdessä vuosina 1995 – 2000.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena