Oy Suomi Ab saa ensi vuonna viestintäjohtajan

Suomessa valitaan ensi vuonna viestintäjohtaja, jonka voi hyvällä syyllä sanoa olevan paljon vartija. Hänen johtamassaan yksikössä työskentelee yli 100 viestinnän ammattilaista. Yksikkö viestii hallinnollisesta kokonaisuudesta, joka työllistää tuhansia ihmisiä. Sen käsittelemät budjettisummat ovat miljardiluokkaa.

Tämä Suomen vaikutusvaltaisin viestijäpesti löytyy tietysti valtioneuvoston kansliasta, jonka alle kootaan kaikkien 12 ministeriön viestintäosastot uudeksi valtioneuvoston yhteiseksi viestintäosastoksi. Uusi viestintäjohtaja johtaa siis koko Oy Suomi Ab:n viestintää.

Päätös keskittämishankkeesta tehtiin ­kesällä. ­Aiheesta on sen jälkeen kirjoitettu useissa eri medi­oissa ja hyvä niin. Vallan vahtikoiran on syytäkin olla hereillä, kun poliitikot ajavat vaivihkaa ja kiireellä isoa uudistusta, joka voi pahimmillaan uhata valtionhallinnon viestinnän ­avoimuutta ja kansalaisten tiedonsaantioikeutta.

Uudistuksen on pelätty johtavan portinvartijamalliin, jossa viestinnän sisältö suodattuu hallituksen strategisten tavoitteiden läpi. Poliittisen viestinnän ja virkaviestinnän sekoittuminen heikentäisi ­median mahdollisuuksia saada monipuolista ja kriittistä tietoa eri hallinnonaloilta.

Epäilylle uudistuksen poliittisesta motiivista saatiin lokakuun lopussa vahvistusta, kun Helsingin Sanomat uutisoi haltuunsa saamasta asiakirjasta, jossa käsitellään ministeriöiden viestinnän yhdistämishanketta. Paperista käy ilmi hallituksen ­toive saada omat viestinsä julkisuudessa läpi ­nykyistä paremmin.

Ministeriöiden viestintäjohtajat ovat valmistelleet tulipalokiireellä ehdotusta siitä, miten viestintä käytännössä järjestettäisiin uudessa hallinnollisesti keskitetyssä mallissa. Esitys julkistetaan pian, ellei niin ole jo ehditty tehdä.

Oikein toteutettuna hanke voi tuottaa juuri ­sitä, mitä sillä virallisesti sanotaan tavoiteltavan: valtioneuvoston viestinnän linjakasta johtamista, tehokkaita ja tasalaatuisia viestinnän palveluita, viestinnän resurssien joustavampaa käyttöä sekä bonuksena vielä säästöjäkin.

Viestittävät asiat eivät aina noudattele ministeriö­rajoja. Arkisia esimerkkejä tästä ovat talouspolitiikkaa ja suuria lakihankkeita koskevat viestintätilanteet.

Erilaiset poikkeustilanteet ja -olot asettavat ­vielä korkeammat vaatimukset ministeriöiden ­yhteispelille. ­Kun viestitään paineisessa ­tilanteessa laajasti yhteiskuntaan vaikuttavista asioista, ­voisi kuvitella, että yhteisistä alustoista ja toiminta­tavoista olisi erityisesti hyötyä.

Vaikka viestinnän keskittämishankkeella on myös kannatettavia tarkoitusperiä, on hyvä, että huomio on nyt kiinnittynyt hallituksen haluun päästä ohjailemaan viestintää.

Demokratiaa uhkaavat muutokset eivät tapahdu rumpujen päristysten saattelemana, vaan kyse on pienistä asteittaisista muutoksista.