Haastattelin vuonna 2012 Tšekin Prahassa Bruce Springsteenin johtaman The E Street Bandin kitaristia Nils Lofgrenia. Haastattelu sujui leppoisan positiivissa fiiliksissä. Haastattelun jälkeen lähdin kävelemään reippaasti kohti hotellin ulko-ovea.
Oletetun oven kohdalla kuitenkin kolahti ja kovaa – siinä olikin lasiseinä. Osuman jälkeen lasi sai pinnoitukseensa verta ja räkää. Kovan kumahduksen seurauksena tunsin, kuinka liike hotellin aulassa pysähtyi.
Tunsin myös katseet selässäni. Katsoin mukana ollutta vaimoani. Hän näytti huolestuneelta ja huvittuneelta. Henkilökunnan jäsen kysyi vointiani kohteliaasti puhutellen. Hän tiedusteli, tarvitsenko ensiapua tai jäätä. Pienimuotoinen häpeä nipisteli. Kieltäydyin kohteliaasti avusta, pyysin vain paperia.
Pyyhin enimmät eritteet kasvoiltani. Kiittelin mielessäni lasivalmistajaa riittävän vahvasta tuotteesta. Sen jälkeen jalat liikkuivat vauhdikkaasti pois kiinnostuneiden katseiden edestä. Samalla vaimoni oli havainnut, ettei minulla ole suurempaa hätää, ja nauru maittoi.
Illan konsertissa kuultiin kappale This Hard Land. Olin esittänyt siitä toiveen Lofgrenille, ja hän lupasi kertoa sen Springsteenille.
Kyseessä on myös Springsteenin ja bändin suomalaisen faniyhteisön nimi. Kappaleen kuuleminen oli hieno päätös episodille, vaikka nenä punoitti arkana.
Tapasin Lofgrenin uudelleen kahden viikon kuluttua Helsingin konsertissa. Kerroin hänelle tapahtuneesta. Lofgren nauroi hyväntahtoisesti.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
