Option lakkauttaminen osoittaa journalismin paradoksin

Reilu kuukausi sitten Alma Media ilmoitti suunnittelevansa Kauppalehti Option lakkauttamista. Kuullessani uutisen ensimmäinen ajatukseni oli: Mutta entä toimitusjohtajat?

Toinen ajatukseni: Sieltähän kannattaa rekrytä.

Kolmas: Kuinka ironista.

Päätin itse juuri viiden vuoden urani viestintätoimistossa. Yksi osa työtäni oli perinteinen PR eli auttaa yrityksiä pääsemään niin sanottuun ansaittuun mediaan. Ennen viestintätoimistouraani en ollut koskaan ansaitusta mediasta kuullutkaan. Termillä tarkoitetaan medianäkyvyyttä, josta ei ole maksettu – siis pääsyä toimittajan haastateltavaksi esimerkiksi Kauppalehti Optioon.

Lähes kaikki yritykset ja niiden viestintäosastot toivoisivat, että yrityksen toimitusjohtajaa haastateltaisiin juuri Optiossa, ja erityisesti Option printti­versiossa, ja ihanteellisesti sen kannessa. Paperi-Optioon pääseminen tarkoittaa, että toimitus on arvioinut kyseisen toimitusjohtajan tai yrityksen niin kiinnostavaksi tai tärkeäksi, että juuri sille on päätetty antaa osa printti- tai näköislehden rajallisesta tilasta. Vaikutelma on täysin eri kuin Kauppalehden verkkosivuilla, jossa kaikki jutut näyttäytyvät saman arvoisina ja häviävät vaihtuvan aineiston massaan.

Lisäksi Optio ympäristönä mahdollistaa toimitusjohtajallekin tietyn rentouden: hän voi päästää toimittajan kotiinsa pelkäämättä, että jutusta tulee hömppävaikutelma. Kehyksillä on merkitystä.

Ylipäänsä yritykset haluavat päästä kertomaan asioistaan journalistiseen mediaan, koska ne ymmärtävät täysin sen merkityksen: Journalismi tuo yrityksen näkemyksille ja toiminnalle uskottavuutta aivan toisin kuin yrityksen oma viestintä. Perinteinen media tavoittaa yhä laajasti monet yritysten tavoittelemat yleisöt. Kriisin iskiessä auttaa, jos yritystä koskeva Google-haku tuottaa yrityksen toimintaa neutraalisti tai positiivisesti taustoittavia aiempia juttuja, jolloin kriisi voi näyttäytyä vain yhtenä harha-askeleena muuten kunniallisella  polulla. Neutraali tai positiivinen juttu voi toimia yrityksen ja sen tuotteiden ilmaisena mainok­sena.

Option haastattelu voi myös pönkittää toimitusjohtajan asemaa tämän vertaisverkostoissa.

Siispä reaktioni: Miten nyt käy toimitusjoh­tajien? Minne viestintä jatkossa tarjoaa heidän haastatteluaan ja mistä toimitusjohtajat lukevat toisistaan? HS Visioon mahtuu vain tietty määrä juttuja joka viikko.

Kauppalehden brändin näkökulmasta hämmästelen Option lakkauttamissuunnitelmia. Alma painottaa digitaalista tekemistä, eikä Optio ole julkaisijan mukaan taloudellisesti kannattava. Silti Option mukana katoaa aimo annos arvovaltaa, tähtipölyä ja kehyksiä, jotka auttavat toimittajien pääsyä johtajien pakeille.

Entä ne rekryt? En ollut työssäni palkkaavassa asemassa, mutta mietin silti aina, mistä työnantajani löytäisi hyviä uusia tekijöitä. Optiosta ­mahdollisesti irtisanottavista toimittajista monet loistaisivat viestintätoimistoissa.

Mutta, viestintätoimisto palkkaisi siis Option ­entisiä toimittajia, joiden työtehtävistä yksi saattaisi olla auttaa yritysten viestintäosastoja saamaan yrityksen toimitusjohtaja ­haastateltavaksi…Optioon. Paitsi että Optiota ei siis enää siis olisi.  Täten: ironia.

Yksi journalismin paradoksi onkin tämä. ­Kaikki haluavat yhä haastateltavaksi mediaan, koska kaikki ymmärtävät yhä medianäkyvyyden arvon. ­Mutta kukaan ei ilmeisesti halua maksaa mediasta tarpeeksi, jotta se pysyisi pystyssä niitä ­haastatteluja tehdäkseen.

Optiota tulee vielä monelle ikävä.