Työskentelin aikoinaan kymmenen vuotta VR:n viestinnässä. Työhöni kuului vastata median puheluihin virka-aikana, ja usein sen ulkopuolella. Joskus keskellä yötäkin.
Hiljaisena päivänä puhelin soi viitisen kertaa, mutta toisinaan junat myöhästelivät, oikeasti hyvin harvoin. Sellaisena päivänä puhelin saattoi soida kellon ympäri.
Tyypillinen puhelu meni näin:
”Tässä toimittaja se ja se sieltä ja sieltä. Kuulin, että juna on myöhässä. Miksiköhän?”
Näihin kysymyksiin oli helppo vastata.
Hankalampiakin puheluita oli ja mieleeni on jäänyt muutamia. Eräänä yönä olin jo nukkumassa, kun puhelin soi.
”No hei! Tässä yövuoron lomassa tuli mieleen tehdä juttua junakaluston romutuspolitiikasta. Että voisitkos vastata kysymyksiini nyt heti?”
Olen aina ollut työssäni palvelualtis, mutta tuolloin jouduin vastaamaan, että palattaisiinko asiaan aamulla. Kun sitten soitin kysyjälle, aihe ei ollutkaan kuulemma enää akuutti ja asia jäi siihen.
Toinen syvälle muistiin porautunut puhelu meni suunnilleen näin:
”Tässä toimittaja se ja se. Näin talvilomakauden lähestyessä ajattelin testata yöjunapalveluja. Eli saisinko ilmaiset matkat Lappiin ja takaisin parhaimpaan sesonkiaikaan. Ja jotta testi olisi kattava, niin liput koko perheelle? Autolle paikka myös junaan, päästään sitten mukavasti kulkemaan siellä.”
Kyselin tarkemmin juttuideasta, sisällöstä, mediasta ja jutun julkaisuaikataulusta.
Vastaus hämmensi:
”No en minä sitä vielä tiedä, saako matkasta juttua tehtyä. Sehän selviää vasta sitten”.
MITÄ SINULLE ON SATTUNUT JA TAPAHTUNUT? LÄHETÄ TARINASI OSITTEESEEN JOURNALISTI@JOURNALISTILIITTO.FI
