Työskentelin paikallislehdessä melko tuoreena toimittajana. Elettiin syksyä ja Suomi valmistautui jälleen yhteen influessakauteen. Koronapandemian alkuun oli vielä pari vuotta aikaa. Influenssarokotuksista tiedottaminen oli yhtä kaikki tärkeä kansanter-veydellinen tehtävämme.
Kirjoitin sosiaali- ja terveyspiirin tiedotteen pohjalta levikkialuettamme koskevia rokotusaikatauluja. Listasin päivät ja kellonajat, jolloin lähimmältä hyvinvointiasemalta sai käydä hakemassa ilmaisen rokotteen, mikäli täytti siihen oikeuttavat kriteerit esimerkiksi iän ja terveydentilan suhteen.
Kun piikit oli saatu pistettyä, tuli hyvinvointiasemalta minulle puhelu. Rokotuksista vastaava henkilö ilmoitti, että lehteen oli tullut aikatauluissa virhe. Olin epähuomiossa ilmoittanut yhden rokotuspäivän liikaa.
”Myö vähän ihmeteltiin, kun tänäänkin alkoi aulaan ilmestyä ihmisiä influenssarokotuksia hakemaan. Sanoivat, että tultiin, kun lehdessä luki, että tänään voi vielä tulla. Onneksi meille oli jäänyt rokotteita sen verran, että saatiin homma hoidettua. Mutta ajattelin nyt kuitenkin ilmoittaa teillekin”, sairaanhoitaja selvensi.
Eihän siinä, esitin syvät pahoitteluni ja taivastelin, miten hyvä tuuri kävi, ettei apua hakevia ihmisiä tarvinnut käännyttää ovelta takaisin.
Tunnustin päivämäärien kanssa sattuneen töppäykseni päätoimittajalle ja painotin, että kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti. Hän ei ollut vakuuttunut pilven hopeareunuksesta. Kehotti vain olemaan jatkossa tarkempi.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
