Yleissitovuus tuo elokuva- ja tv-alalle kauan kaivatun vakauden

Parikymmentä vuotta sitten aloitin työskentelyn elokuva- ja tv-tuotannoissa työsuhteisena freelancerina. Tein alalla töitä lähes 15 vuotta, ja tuona aikana pisin työsopimukseni oli noin puolen vuoden mittainen. Valtaosa oli merkittävästi lyhyempiä. En laskenut, kuinka monta sopimusta tuona aikana tein, mutta niitä oli paljon.

Työsopimusneuvottelut aloitin aina nollasta, eikä ollut mitään takeita siitä, että seuraava sopimus olisi palkan tai työehtojen osalta edellistä parempi tai edes samaa tasoa. Urani alkuvaiheessa järjestäytyneitä työnantajia oli vähän ja toiminta turhan usein epäammattimaista.

Ryhdyin valmistumiseni jälkeen ay-aktiiviksi SET ry:ssä ja ymmärsin pian, miten paljon helpotusta yleissitova työehtosopimus alalle toisi. Yleissitovuus tarkoittaa, että kaikkien työnantajien pitää maksaa ainakin vähimmäispalkkaa ja lomarahat. Lomakorvaus on lakisääteinen, mutta lomarahoista sovitaan työehtosopimuksissa.

Elokuva- ja tv-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen edellisen uudistuksen (2012 – 2014) tavoitteena olikin saada aikaan sopimus, joka saisi yritykset järjestäytymään. Näin alalle saataisiin yleissitova työehtosopimus. Jouduimme odottamaan melkein kymmenen vuotta.

Elokuva- ja tv-ala sai vihdoin kauan tavoittelemansa yleissitovan työehtosopimuksen kesäkuun alussa.

Monella alalla yleissitova työehtosopimus on niin itsestään selvä asia, että sen merkitys unohtuu. Työehtosopimukset tuovat säätelyä, jota pätkätyöala kaipaa. Kun töitä tehdään lyhyissä työsuhteissa, työehtosopimus on paras tapa turvata työehdot. Harva pystyy yksin neuvottelemaan yhtä hyvät ehdot kuin mitä työehtosopimus tarjoaa.

Työehtosopimuksien avulla myös palkat kehittyvät. Tämä nähtiin viime kevään neuvotteluissa, joissa työntekijäpuoli sai neuvoteltua alalle aiempia neuvottelukierroksia selvästi korkeammat palkankorotusprosentit. Reippaille korotuksille oli tarvetta, koska kohonnut inflaatio oli nakertanut palkansaajien ostovoimaa.

Mikä sitten muuttuu? 5. kesäkuuta lähtien työehtosopimus on määritellyt elokuva- ja tv-alan minimipalkat, joita ei voi alittaa. Se auttaa erityisesti heikommassa neuvotteluasemassa olevia työntekijöitä. Palkkojen lisäksi työehtosopimuksessa on sovittu muun muassa lomarahasta, palkallisista sairauspäivistä ja matkustuskorvauksista.

Jatkossa työntekijän ei tarvitse miettiä, saako palkkaa, jos joutuu esimerkiksi jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa. Tilapäisen hoitovapaan palkallisuudesta sovitaan nimenomaan työehtosopimuksissa. Kesäkuusta alkaen työehtosopimuksen edut koskevat kaikkia elokuva- ja tv-alan työntekijöitä riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt vai järjestäytymätön.

Olen valtavan iloinen, että lukuisat elokuva- ja tv-alan työnantajat ovat ymmärtäneet työehtosopimuksen merkityksen ja mahdollistaneet osaltaan yleissitovuuden. Yritykset ovat ymmärtäneet, että työehtosopimuksen tuomat vähimmäisehdot ovat kaikkien etu, koska silloin kilpailuetua ei voi hakea polkemalla työntekijöiden palkkoja ja työehtoja. Uskon, että yleissitovuus lisää alan vastuullisuutta, joka on edellytys kansainvälistyvälle toimialalle.

Lisätietoa uusista oikeuksistasi löydät Journalistiliiton verkkosivuilta. Jos työpaikallasi ei noudateta työehtosopimusta, ole rohkeasti yhteydessä liittoon!