Alkoholia jutun lähteenä

Vielä 1980-luvun puolivälissä ravintolat tarjosivat puhalluspalvelua alkoholia nauttineille asiakkailleen. Muutamalla kolikolla autoilijat saivat nurkkiin sijoitetuista automaateista selvitettyä omat promillensa.

Päätin testata Keskisuomalaiseen laitteiden tarkkuutta. Jyväskylän poliisilaitos lainasi liikenteen seurannassa käytettävän, kalibroidun alkometrin. Tähän puhaltamiani tuloksia vertasin sitten automaattien mittaamiin viidessä eri ravintolassa kuvaajakollegani toimiessa kuskina.

Poliisin mittari seurasi päihtymiseni kehitystä uskollisesti, mutta ravintola-automaattien tulokset heittelivät edestakaisin. Viimeisen oluttuopin jälkeen poliisin testilaite ylsi 0,8 promilleen.

Tulosten näppäilemisestä julkaisukuntoon ei edes näillä lukemilla tullut yhtään mitään sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Olin pakotettu marssimaan varapäätoimittajan huoneeseen ja sopertamaan loppupäivää vapaaksi. Syytä minun ei kunnostani päätellen tarvinnut erikseen perustella. Enemmän selitystä kaipasivat kuitenkin testin synnyttämät olutkulut, jotka pyysin Keskisuomalaista kuittaamaan työvälinehankintoina.

Aikaistettu kotiinlähtö oli fiksua muutenkin. Seuraavana päivänä promilleautomaattien maahantuoja sai sentään selvää kysymyksistäni, kun tiukkasin syitä promillelukemien rajuille vaihteluille.

Juttu Alkometriautomaattien lukemissa isoja heittoja totta kai ilmestyi. Tämä oli myös vähän pakko, jos halusin säilyttää nahkani toimituksessa. Tietysti olisin voinut ilmoittaa Keskisuomalaiselle juttuideastani ennakkoon.