Pääkirjoitus.
Valtiovarainministeriö valmistelee lakiesitystä, joka mahdollistaisi suomalaisten osakeomistusten kätkemisen hallintarekisteriin. Viime hallituskaudella hanke pantiin jäihin, eikä sitä ole kirjattu Juha Sipilän (kesk.) hallituksen hallitusohjelmaan.
Ennen huhtikuun eduskuntavaaleja kaikki puolueet totesivat Journalistin (4/2015) kyselyssä, että ne torjuvat kaavaillun hallintarekisterin laajentamisen ja osakeomistuksen yleisöjulkisuuden vähentämisen. Nyt hallituspuolueiden takki on kääntynyt. Hallintarekisteriä koskeva lakiesitys on tarkoitus viedä eduskuntaan vielä tämän syksyn aikana.
Suomessa on avoin suoran osakeomistuksen malli, jonka tietoja voidaan koska tahansa tarkistaa Arvopaperikeskuksessa. Ulkomaista omistusta on jo nyt piilotettu hallintarekisteriin. Valmistelussa oleva lainmuutos tarjoaisi siis suomalaisillekin omistajille mahdollisuuden laillisesti piiloutua myös ulkomaisiin hallintarekistereihin. Tähän saakka se on ollut kiellettyä.
Osakeomistustietojen salaaminen on sananvapauden kannalta arveluttavaa. Se sotii avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita vastaan. Se helpottaa rahanpesua, harmaan talouden toimintaa ja veronkiertoa. Arveluttavan ja rikollisen toiminnan tutkinta vaikeutuu. Samoin vaikeutuvat journalistien mahdollisuudet saada tarkkaa ja ajantasaista tietoa omistuksista ja niissä tapahtuvista muutoksista. Tämä on tärkeää tietoa esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävien toimijoiden sidonnaisuuksien arvioinnissa.
Ministeriö on valmistellut lain uusinta versiota ilmeisen läheisenä yhteistyökumppaninaan Finanssialan keskusliitto, joka lobbaa voimallisesti lainmuutoksen puolesta. Se teetti muun muassa kyselyn, jonka tuloksien mukaan toimittajat suhtautuisivat myönteisesti hallintarekisterin käytön laajentamiseen. Tulos saatiin ohjaavalla kysymyksenasettelulla, jonka mukaan EU-asetuksessa tavoitteeksi asetettu kilpailun avaaminen edellyttäisi hallintarekisteröinnin käyttöönottoa Suomessa. Meillä on kuitenkin EU:lta lupa poiketa tässä unionin asetuksesta.
Mikä siis neuvoksi? Läpinäkyvyyden lisääminen, kuten Tutkivan journalismin yhdistys ja Oikeustoimittajat asiasta laatimassaan kannanotossa esittävät: ”Se tapahtuu parhaiten kehittämällä suoran omistuksen järjestelmää, ei romuttamalla sitä.” Avoimuuden vahvistamisesta hyötyvät viranomaiset, yleisö ja media – sijoittajatkin.
Huutoja ja kuiskauksia
Julkinen keskustelu on kova laji, varsinkin verkkofoorumeilla. Asialliseenkin ajatustenvaihtoon hyökkää ennen pitkää mukaan joku, jolla ei ole tarkoituskaan keskustella. On tarve ivata, irvailla tai mölistä, herättää pahaa mieltä.
Kun näin käy, moni vaikenee ja vetäytyy. Mitä arempi aihe, sitä varmemmin keskustelut riistäytyvät ikäville poluille. Ei synny oikeaa vuorovaikutusta, ilmapiiri myrkyttyy.
Uutisten, kolumnien ja muun journalismin kommentointi ei poikkea verkkokeskustelujen kaavasta. On todella perusteltua miettiä, millä keinoilla tekijöiden ja lukijoiden vuorovaikutus voidaan saada toimivaksi – miten se parhaalla tavalla palvelee sananvapauden ideaaleja ja demokratiaa.
Pelkkä törkeyksien moderointi ei välttämättä riitä, keskusteluja pitää myös toimittaa. Silläkin uhalla, että huutajat hakeutuvat toisaalle. Silloin ehkä kuiskaajatkin saavat äänensä kuuluville.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
