Vääristelyn ammattilainen

Virnistän, kun kuulen valitusta, että länsimedia on luonut mielikuvan Afrikasta yhtenä isona pahana paikkana. Minulla on nimittäin kertoa tositarinoita täältä Kiinasta.

Tuttavani, koulutettu nuori nainen, oli muuttamassa vuodeksi Puolaan. Hän oli huolissaan. Pystyykö eurooppalaisissa baareissa käymään niin, ettei pakoteta käyttämään huumeita?

Toinen kiinalainen kaveri totesi, että länsimaissahan mennään aina ensimmäisiltä treffeiltä sänkyyn. Kysyin, onko tällainen Länsimaa mahdollisesti Pohjois-Amerikka vai Eurooppa, Italia vai Suomi. Ystävä ei ymmärtänyt saivarteluani.

Kun toimittaja muuttaa ulkomaille – melkein minne vain – hän saa usein kuulla vääristelevänsä totuutta. Asemamaassa asuvat suomalaiset, usein liikemiehet, ovat ärtyneitä: Mistä aina kaivat noita mellakoita ja ihmisoikeuslouk- kauksia? Täällähän on rauhallista, ihania ihmisiä ja hyvää ruokaa.

Vastaan, että ehkäpä muutaman vuoden hyväpalkkaista komennustaan nauttiva suomalainen ei elä keskivertopaikallisen arkea.

Silti moittija on pitkälti oikeassa. Me toimittajat, myös kotimaassa, kaivamme innokkaimmin vääryyksiä ja esittelemme epäkohtia, vahdimme valtaa. Tämä on tärkein tehtävämme. Journalismi ei ole perusluonteeltaan maailman peili.

Mitä tuntemattomampi maailmankolkka jutun vastaanottajalle, sitä enemmän hänen kuvansa siitä uhkaa vinoutua.

Uutisviestimet, Suomessakin, ovat toki vuosikausia yrittäneet tasapainottaa tilannetta kertomalla enemmän iloisista ja arkisista asioista maailmalta. Välillä se on onnistunut loistavasti. Miten toimittaja Sami Sillanpään vuosi Afrikassa onkaan muuttanut Helsingin Sanomien lukijoiden Afrikka-kuvaa!

Toisinaan tasapainottelu on mennyt kiusalliseksi. Niitä puuduttavia juttusarjoja koululaisten, perheiden ja milloin minkäkin arjesta eri puolilla maailmaa.

Arjesta kertominen kiinnostavasti on nimittäin vaikeampaa kuin raportoiminen väkivallasta ja kamaluuksista. Toimittajan veri punnitaan siinä, kuinka hän onnistuu kuvaamaan taviksen päivän niin, että lukija, katsoja tai kuuntelija jaksaa jutun loppuun asti muunkin kuin myötähäpeän vuoksi.

Vääristymää on myös vastaanottajassa. Ihmisen hengissäsäilymisvietti muistaa vaaran ja uhan. Iloiset jutut tuppaavat unohtumaan.