Kysymys naispomon perhe-elämästä on epäoleellinen, Marjaana Varmavuori

Vuonna 2022 kirjoitit HS:n toimittajana uutisen ”Korkeasaaren karhut vetäytyivät talvi­unille”. Haaveilet itsekin talviunille vetäytymisestä.

Kyllä. Kuka oikeasti on parhaassa vireessään tähän ­aikaan vuodesta? Pimeys ei minua haittaa, mutta kylmää vihaan. Töiden suhteen on hyvä vauhti päällä. Niiden puolesta ei ole talviunille tarvetta.

Ajattelit, että työssäsi pääset johtamaan puhetta journalismista ja työntekijöiden oikeuksista, mutta päädyitkin Saariselkä-maratonin kuuntelijaksi.

Ehdin olla seitsemän vuotta valtuutettuna ja neljä vuotta hallituksessa, joten keskustelu ei yllättänyt. ­Sitä paitsi valtuuston maratonkeskustelut ovat oleellinen osa järjestödemokratiaa. Myyntipäätös oli hyvin vaikea, ja senkin takia oli hyvä, että valtuusto keskusteli siitä perusteellisesti. Sitten on taas muiden keskusteluiden aika.

Liiton aktiivit varoittivat sinua ottamasta kantaa liiton mökkeihin, joten päätit panna Saariselän kiinteistöt myyntiin. Olet vasta pääsemässä vauhtiin.

Ajattelen, että Saariselän myymisen esittäminen valtuustolle oli paitsi taloudellisesti tärkeä päätös myös eräänlainen testi: haluaako tämä liitto oikeasti ­muutosta vai haluammeko vain puhua muutoksesta? Vastaus oli ­todella selkeä, ja siitä olen kiitollinen. Vierumäen lomakohteen suhteen pidämme nyt tuumaustauon.

Jatkosi liiton johdossa on katkolla jo tänä vuonna ja kulis­seissa puheenjohtajapeli käy jo kuumana. Luotat, että tähän­astiset näyttösi vievät sinut jatkoon.

Olisin huolissani, jos tässä liitossa kukaan muu kuin minä ei olisi kiinnostunut puheenjohtajan tehtävästä. Onneksi tässä on vielä melkein vuosi aikaa antaa näyttöjä ennen vaalikokousta. Jos näyttöni eivät riitä jatkoon, se on vain järjestödemokratiaa.

Hakeuduit aikoinaan ay-tehtäviin hyvistä syistä, joista hyödyllisimmäksi osoittautui mahdollisuus päästä välillä hetkeksi irti toimituksen rutiinihommista.

En etukäteen osannut ajatella asiaa noin, mutta on täysin totta, että ay-tehtävät antoivat hyvää vastapainoa toimitusarjelle. Rakastin toimitustyötä, mutta silti ay-hommat tuntuivat kuin olisi lomalle lähtenyt, vaikka työtähän ne luottamustehtävätkin ovat.

Toimittajat kyselivät valintasi jälkeen perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta. Kysymys kertoo enemmän kysyjästä kuin vastauksesi sinusta.

Niin kauan, kun tätä kysytään vain johtotehtävissä olevilta naisilta, niin kyse ei ole vain uteliaisuudesta vaan normista. Omat vastaukseni kertoivat, että olen feministi, mutta ajattelen myös niin, että kysymys on todella oleellinen, eikä se koske vain johtotehtäviä. Siksi jatkan töitä sukupuolten välisen tasa-arvon ja perheystävällisten käytäntöjen edistämiseksi työelämässä.

Olit vuonna 2007 ehdolla eduskuntaan ja sait 162 ääntä. Päätit lähteä ay-liikkeeseen, koska liittopomona ­työskentely on parasta mahdollista vaalityötä.

Onkohan todella näin? Luulin, että ay-hommat ovat ­jotenkin epätrendikkäitä, mutta kiva, jos näin tosiaan on. Vakavasti puhuen, politiikkaan lähteminen ei minua kiinnosta. Sen päätöksen tein pian tuon ehdokaskokeilun jälkeen.

Oma poliittinen taustasi on nyt julkinen. Tuet väkevästi hanketta, joka tähtää kaikkien suomalaisten toimittajien arvotaustojen selvittämiseen.

”Väkevästi tukeminen” on ehkä vähän liioittelua, ­mutta kunnioitan tieteen vapautta, enkä todellakaan tule asettumaan poikkiteloin, jos akateeminen maailma tästä aiheesta kiinnostuu. Sittenpä ei tarvitsisi sitäkään enää arvuutella.

Olet ollut Journalistiliiton puheenjohtajana nyt noin yhdeksän kuukautta. Olet noin yhdeksän kertaa miettinyt, että oliko nyt ihan pakko tähänkin hommaan ryhtyä.

Asia on niin, että vielä on kuherruskuukausi meneillään. Lupaan lähettää Journalistiin juttuvinkin heti, kun tämä työ rupeaa leipiinnyttämään. Sitä olen usein miettinyt, että kuka uskaltaa antaa haastattelun tälle ­palstalle, mutta nyt sitten itsekin päädyin tänne!