Pääministerin sanoissa helmikuussa 2024 oli päättäväinen sävy.
”Me tulemme tekemään lupaamamme työelämäuudistukset”, Petteri Orpo (kok.) sanoi medialle helmikuussa 2024.
”Vaikka tämä on herättänyt närää työmarkkinakentässä, me emme peräänny.”
Vajaa kaksi vuotta myöhemmin hallitus on tehnyt minkä uhkasi. Se on toteuttanut historiallisen suuren työelämäuudistuksen.
Ammattiliitot yrittivät kyllä estää työelämäheikennysten läpivientiä lakoin, tukilakoin, poliittisin lakoin ja mielenilmauksin.
Mikään ei auttanut. Oikeistohallitus on hankaloittanut työntekijän elämää monin tavoin.
Irtisanomiseen voi riittää jatkossa asiallisen ja painavan syyn sijaan asiallinen syy, mikäli työehtosopimuksessa ei ole sovittu toisin.
Työntekijän voi palkata jopa vuoden määräaikaisuuteen ilman erityisiä perusteita.
Paikallista sopimista on laajennettu järjestäytymättömiin yrityksiin. Palkankorotukset on sidottu vientiteollisuuden tasoon.
Muutosneuvotteluaikoja on lyhennetty. Nyt hallitus aikoo poistaa ammattiyhdistysten jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Muutoksen on määrä tulla voimaan vuoden 2026 alusta, ja monet liitot pelkäävät sen johtavan jäsenpakoon.
Samaan aikaan hallitus on kajonnut myös ay-liikkeen keinoihin vastustaa työelämän heikentämistä. Poliittisia lakkoja ja tukilakkoja on rajoitettu. Laittomista lakoista lankeavia sakkoja on korotettu.
Lisäksi hallitus on vielä leikannut muun muassa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja sosiaaliturvasta.
Koko työmarkkinakenttä näyttää hyvin toiselta kuin ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.
Työntekijöitä edustavatammattiliitot ovat yhtä mieltä siitä, että Orpon hallitus on toteuttanut lähes kaiken, mistä työnantajaliitoissa on viime vuosikymmenet haaveiltu.
Kysyimme tätä juttua varten ammattiliitoista, tietokirjailijalta ja tutkijalta, mitä ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallasta on jäljellä. Työehtosopimuksia solmitaan jatkossakin, ja jäsenten etua valvotaan, mutta miten liitot voisivat parantaa suomalaisten työelämän laatua? Mitä uutta niiden pitäisi keksiä ollakseen edelleen tärkeitä jäsenilleen?
Journalistin haastattelukierroksen perusteella monet liitot pohtivat siitä, pitäisikö ay-liikkeen keinovalikoimaa panna uusiksi. Puhutaan muun muassa eri alojen lakkojen ketjuttamisesta niin, että useita pieniä toimia yhdistämällä syntyisi suuri vaikutus. On puhuttu myös siitä, että työehdot neuvoteltaisiinkin jatkossa vain jäsenille, ei kaikille työntekijöille.
Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuori sanoo pitävänsä keinovalikoiman radikalisoitumista ”hirveän hyvänä ajatuksena.”
”Meidän pitäisi näyttää merkityksemme jäsenkunnalle. Olemme olleet liian yhteistyökykyisiä”, Varmavuori sanoo.
”Nyt on nähty, että työnantajapuoli on aggressiivisesti runnonut ajatuksensa läpi. Kannattiko meidän olla kilttejä?”
Palvelualojen ammattiliiton Pamin toiminnanjohtaja Heidi Lehikoinen sanoo liiton ehdottomasti pyrkivän siihen, että osa työelämän heikennyksistä peruttaisiin jo seuraavan hallituksen aikana.
”Kaikkea tätä pahaa, mitä tämä hallitus on saanut aikaan, ei pystytä koskaan korjaamaan”, Lehikoinen sanoo.
”Mutta en suostu sellaiseen ajatteluun, että tilanne olisi tästä iäisyyteen näin huono.”
PAM edustaa 180 000 työntekijää yksityisellä palvelualalla, esimerkiksi myyjiä, siivoojia, tarjoilijoita, kokkeja, vartijoita ja kiinteistönhoitajia. Lehikoinen toivoo, että laki kannustaisi työnantajia tarjoamaan kokoaikaista työtä osa-aikaisuuden sijaan. Nyt osa-aikaisuutta ei esimerkiksi tarvitse perustella mitenkään.
Lehikoinen kehottaa katsomaan etelämmäs Eurooppaan. Vaikka siellä työntekijöiden järjestäytymisaste on Pohjoismaita matalampi, liittojen toiminta on näkyvää ja radikaalimpaa kuin esimerkiksi Suomessa.
”Onko Suomi niin erilainen maa, ettei täällä voisi tapahtua vastaavaa radikalisoitumista”, Lehikonen kysyy.
Lehikoinen tulkitsee Orpon hallituksen näkevän ay-liikkeen häiriötekijänä, joka pitää poistaa. Perinteisesti liitot ovat nähneet itsensä yhteiskuntarauhan rakentajina.
”Olemme pyrkineet aina rakentamaan sellaista Suomea, jossa työntekijän olisi hyvä olla. Mutta kyllä jäsenten sekä hallinnon äänenpainot kovemmista keinoista voimistuvat koko ajan”, Lehikoinen sanoo.
Poliittinen oikeisto on pitänyt viime vuodet ääntä siitä, että ammattiyhdistysten käyttämä ulkoparlamentaarinen valta ei kuulu demokratiaan.
”Demokratiakäsitykseni on vähän toinen”, Lehikoinen sanoo.
Yhdistymisvapaus ja mielipidevapaus ovat perusarvoja ja turvaavat demokratian toimimisen, Lehikoinen muistuttaa.
”Globaalia demokratiakehitystä katsottaessa autoritääriset valtiot lisääntyvät. Niissä ay-liike on ollut ensimmäisiä, joka puhdistetaan pois tieltä.”
Voisiko niin käydä Suomessa?
”Niin, olemmeko me niin spesiaali maa, että meillä ei voisi niin käydä? Toki ay-liikkeen rakenteet ja historia ovat meillä syvemmät kuin monessa kolmannen maailman maassa”, Lehikoinen sanoo.
Tietokirjailija Pontus Purokuru tarkastelee ay-liikettä ulkopuolelta, freelancerina työskentelevän tietotyöläisen näkökulmasta. Hänen mielestään ammattiliitot hukkasivat suurimman muutosvoimansa kauan ennen Orpon hallituksen uudistuksia.
Purokurun mukaan liitot ovat muuttuneet uutta luovasta reaktiiviseksi ja säilyttäväksi voimaksi.
”Ay-liikkeen suuret onnistumiset tapahtuivat silloin, kun ylivoimainen valtaosa työläisistä kävi perinteisissä palkkatöissä”, Purokuru sanoo.
”Silloin sillä oli keskeinen osa hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan rakentamisessa.”
Työn tuottavuus, yritysten voitot ja palkat kasvoivat yhtä jalkaa, ja yhteiskuntasopimus toimi, Purokuru listaa.
1990-luvun lamasta lähtien näin ei enää ole ollut.
”Ihmiset eivät edes halua sitoutua palkkatyöhön kuten ennen, eikä siitä saa samanlaista ennustettavaa turvaakaan kuin ennen.”
Kilpailu vakipaikoista on työmarkkinoilla veristä eikä paikan saaminen mitenkään suojaa irtisanomisen uhalta, Purokuru selittää. Aikansa myyminen työnantajalle ei enää takaa turvallisesti nousevaa uraa. Samaan aikaan uudet työn muodot ja etätyö ovat saaneet ihmiset huomaamaan, että aikaa on mukavampi viettää jossain muualla kuin työpaikalla.
”Tämä on romauttanut liittojen jäsenmäärää ja rapauttanut ay-liikkeen valtaa”, Purokuru sanoo.
Purokurun mielestä ay-liikkeen virhe on ollut menneeseen palkkatyöyhteiskuntaan keskittyminen. Sen sijaan olisi pitänyt miettiä, mihin työ ja yhteiskunta ovat menossa.
”Toki liitoissa on herätty viime vuosina ajamaan myös prekariaatin asiaa, mutta se on liian vähän liian myöhään”, hän sanoo.
Purokurua kiinnostaisi kuulla, mikä ay-liikkeen suuri suunnitelma on.
”Millaista yhteiskuntamallia halutaan? Ay-liikkeen ei pitäisi pelätä poliittista sitoutumista, varsinkaan nyt, kärsittyään suuren ja nöyryyttävän tappion.”
Ammattiliitot harmittelevat usein perinteisen palkkatyön katoamista. Purokurulle palkkatyön häviäminen on myös mahdollisuus. Työn luovemmat muodot ja omaan ajankäyttöön liittyvä itsemääräämisoikeus motivoivat varsinkin nuoria, hän sanoo.
”Eihän palkkatyö historiallisesti ole ihmiskunnalle mikään normi. Toki yrittäjämäinen työ pitäisi järjestää paremmin, perusturvan tai kollektiivisen neuvotteluoikeuden avulla.”
Journalistiliiton Marjaana Varmavuori tunnistaa palkkatyön ja yrittäjyyden välisen kitkan pohtiessaan eri alojen liittojen merkitystä niiden jäsenille.
”Meillä on työpaikoilla ihmisiä, jotka ovat vuosikaudet saaneet nauttia ay-liikkeen työn hedelmistä. Heillä on hyvät liksat ja suhteellisen turvattu työ. Toinen puoli taas koettaa jotenkin räpistellä ja pysyä leivän syrjässä kiinni. Tällainen on hankala alusta keskinäiselle solidaarisuudelle”, Varmavuori sanoo.
Varmavuori uskoo kaikkien liittojen tietävän, että jotain ihan uutta pitäisi keksiä työelämän parantamiseksi.
”Ay-liike tarvitsisi uuden ison mission, ja jonkinlaisen ison voiton. Voisiko se olla esimerkiksi työajan lyhentäminen?”
Myös Journalistiliitossa freelancerien asema on eri kuin kokoaikaisten. Jäsentutkimusten mukaan moni kokee kuitenkin vertaisyhteisön yhä tärkeäksi riippumatta työsuhteen muodosta.
”Kiltatyyppisenä liittona edustamme jäsenille työhön liittyvän edunvalvonnan lisäksi demokratiaan ja sananvapauteen liittyviä asioita”, Varmavuori sanoo.
Media-alan työpaikkojen epävarma tulevaisuus voi uudessa tilanteessa olla jäseniä karkottava tekijä, Varmavuori myöntää. Tärkeintä sekä jäsenhankinnan että jäsenpidon kannalta on ruohonjuuritason toiminta yhdistyksissä ja ammattiosastoissa. Jos se toimii, liiton merkitys työläisille säilyy.
”Meidän pitää pystyä vahvistamaan sitä rintamaa, joka on lähimpänä jäseniä”, Varmavuori sanoo.
Journalistiliiton kohtalonkysymyksiin kuuluu, kenen liitto se haluaa olla. Jäsenkriteerien merkittävästä löyhentämisestä puhuttiin jo viime vuosikymmenellä. Liiton valtuuston on pohdittava asiaa vakavasti lähitulevaisuudessa, Varmavuori sanoo.
Jäsenkriteerien höllääminen on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että liiton jäsenet kokevat liiton kiltamaisuuden tärkeäksi syyksi kuulua siihen. Jäsenet kokevat liiton ammatilliseksi vertaisyhteisöksi.
”On myös kysyttävä, miten mahdollisille uusille jäsenryhmille sitten saadaan tunne, että he todella kuuluvat tähän liittoon”, Varmavuori sanoo.
Kysymys on akuutti jo nyt, hän sanoo. Jos uudenlaisia jäseniä tulee, pitää olla myös resursseja palvella heitä.
”Meillä on kustannustoimittajia ja viestijöitä ja visuaalisen puolen ammattilaisia, jotka varmasti jo nyt miettivät, saavatko he meiltä tarpeeksi palvelua.”
Toisaalta, jos uusia jäsenryhmiä ei aktiivisesti haalita mukaan, liiton jäsenmäärä on lähes varmasti tuomittu laskemaan. Journalististen työpaikkojen määrä on laskussa ja nykyiset journalistit päätyvät muille aloille ja Journalistiliiton ulkopuolelle.
Journalistiliiton valtuusto keskusteli marraskuun lopussa pidetyssä syyskokouksessaan liiton jäsenhankinnasta. Sen nykytilaa oli kokouksessa esittelemässä liiton jäsenhankintatyöryhmään kuuluva Valtteri Törmänen.
Työryhmä arvioi, että jäsenkato aiheuttaa nykyisellään Journalistiliiton talouteen sadan tuhannen euron vuosittaisen loven. Ensi vuoden talousarviossa jäsenmäärän ennustetaan vähenevän entistäkin jyrkemmin. Toimittajien määrä tippui kolmanneksella vuosina 2013 – 2023.
Jäsenhankintatyöryhmä ehdottaa useita toimenpiteitä liiton jäsenjärjestöille sekä työpaikoille.
Raportin mukaan luottamushenkilöiden toimintaa pitäisi tehostaa ja jäseneksi liittymistä helpottaa.
”En voi sanoa, että tilanne täysin muuttuisi vaikka kaikki ehdottamamme keinot otettaisiin käyttöön”, Törmänen sanoo.
Työryhmän esityksiä käsitellään tarkemmin seuraavassa valtuuston kokouksessa ensi keväänä.
Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöön SAK:hon kuuluva Rakennusliitto edustaa 65 000:ta rakennusalan ammattilaista.
Rakennusalaa vaivaa huono taloussuhdanne, mutta puheenjohtaja Kimmo Palonen harmittelee myös ay-liikkeen keinovalikoiman rajoittamista. Naapuriliiton avuksi ei enää voi mennä entiseen tapaan.
”Vuonna 2019 AKT:n tukilakko pelasti tilanteen, kun Postin työntekijät yritettiin saada halvemman ja huonomman tessin piiriin. Nyt lakko olisi laiton”, Palonen sanoo.
Työnantajapuolella on siis aikaisempaa huomattavasti parempi mahdollisuus heikentää työehtoja alalla, jossa työntekijäliitto ei ole vahva, Palonen suree.
”Tämä tilanne pakottaa meidät miettimään uudenlaisia keinoja”, Palonen sanoo.
Yksi vaihtoehto on ketjuttaa toimet niin, että yhtenä päivänä lakossa ovat timpurit ja seuraavana putkimiehet. Tätä samaa pitäisi Palosen mukaan miettiä koko ay-liikkeen laajuisesti.
Rakennusliitto miettii myös sitä, pitäisikö liittoihin kuulumattomien työntekijöiden jatkossa saada samat työehdot kuin liiton jäsenten. Entä jos liitto neuvottelisi vain jäsentensä työehdot? Toisiko se liitoille lisää jäseniä, kun vapaamatkustaminen jäisi pois?
”Jäsenyydelle tulisi lisää konkreettista merkitystä. Kyllä tässä joutuu miettimään, miksi vedämme perässämme siivelläeläjiä.”
Usein ongelma on, että tieto liitosta ei jalkaudu työpaikoille, Palonen sanoo.
”Tuntuu, että pitäisi mennä jokaisen kotiin erikseen kahville juttelemaan. Määräaikaiset ja vuokratyöläiset ovat vaikeimpia tavoittaa, vaikka saamme sieltäkin jäseniä.”
Toiminnanjohtaja Heidi Lehikoinen kertoo Pamin jo kymmenen vuotta satsanneen työpaikoilla käytäviin keskusteluihin.
”Miten me saataisiin tästä parempi työpaikka? Tavoite ei ole vain jäsenten rekrytoiminen, vaan ihmisillä on tarve voida hyvin töissään.”
Lehikoinen on Rakennusliiton kanssa samaa mieltä siitä, että on syytä pohtia, pitäisikö liittojen ajamien etujen ja hyötyjen kuulua vain jäsenille.
”Sitä viestiä tulee myös työpaikoilta. Mutta vastuullisena toimijana ay-liike ei halua saattaa ketään ihan suojattomaan asemaan.”
Lehikoinen kertoo Pamin satsanneen jo jonkin aikaa esimerkiksi maahanmuuttajien informoimiseen ay-toiminnasta.
”Niissä ryhmissä jäsenmäärä onkin lähtenyt hyvin kasvuun. Ja jos tietoa työehdoista ja liitoista ei ole, hyväksikäytön riski kasvaa.”
Lehikoinen kertoo Pamin toimineen jo vuosia yhteistyössä viranomaisten kanssa. Liitto on muun muassa laskenut puuttuvia palkkasaatavia, vaikka autettava ei olisikaan jäsen.
Myös Rakennusliitto on profiloitunut työehtojen noudattamisen valvojana. Se on yksi keino puuttua alaa vaivaavaan harmaaseen talouteen, monimutkaisiin alihankintaketjuihin ja alipalkkaukseen, Kimmo Palonen sanoo. Samalla se nostaa liiton profiilia.
”Me katsomme, että meillä on oikeus valvoa työehtoja ja tarvittaessa vaatia asian korjaamista. Viranomaisvaltuuksia meillä ei tietenkään ole, mutta on meillä asiaan aika paljon vaikuttavuutta. Julkisuuden pelko on tehokas ase.”
Petteri Orpon hallituksen työelämäreformi on myös työmarkkinatutkija Satu Pyöriän mukaan Suomen historiassa poikkeuksellinen. Pyöriä työskentelee apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa.
Hallitus perusteli uudistusten tarvetta muun muassa suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyydellä. Pyöriän mukaan peruste on virheellinen. Työmarkkinat ovat Suomessa olleet jo monin osin joustavat, ja ansiotaso pohjoismaisittain alhainen, hän sanoo.
”Tuntipalkat eivät jousta tesseistä alaspäin, mutta työtunnit ja työsuhteiden tyypit ovat joustaneet jo pitkään, ja paljon”, Pyöriä sanoo.
Orpon reformi ei perustu tutkittuun tietoon, Pyöriä sanoo. Se perustuu väittämiin työmarkkinoista.
”Erityisesti työmarkkinajärjestöjen tarjoamiin uskomuksiin esimerkiksi siitä, että työmarkkinainstituutiomme lisäisi työttömyyttä. Sen vaikutus on tutkitusti työllisyyttä lisäävä.”
Pyöriän mukaan työn tarjoaminen ei Suomessa ole pitkään aikaan ole ollut erityisen riskialtista.
”Alkavista työsuhteista yli puolet on jo pitkään ollut määräaikaisia. Lisäksi meillä on mahdollisuus sekä vuokra- , nolla- ja runkosopimustyösuhteiden että itsensätyöllistäjillä teettämisen äärimmäiseen joustavuuteen. Esimerkiksi journalistien ammattikunta on jo pitkään tuntenut nahoissaan palkkatyön siirtymisen erilaiseksi yrittäjyydeksi.”
Pyöriän mukaan ongelma siis ei Suomessa ole liiallinen sääntely.
”Hesari kirjoitti juuri sillan alla värjöttelevistä Woltin työläisistä. Sääntelyssä on puutteita.”
Myös keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta myöntää, että Orpon uudistusten suhteellisen vaivaton läpimeno oli ay-liikkeen vaikutusvallalle isku. Hän muistuttaa silti, että monet uudistuksista ovat olleet työnantajapuolen toiveissa 1990-luvulta saakka.
”Aika pitkään ne siis pystyttiin torjumaan.”
Eloranta pohtii, että ay-liikkeen yhteisten toimien olisi pitänyt olla suurempia. SAK, Akava ja STTK tekivät kukin omia toimiaan. Koordinaatio puuttui.
”Siihen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota”, Eloranta sanoo.
Muun muassa valtakunnansovittelijan toiminnan säilyminen itsenäisenä ja lakko-oikeuden osittainen palauttaminen ovat jatkossa SAK:n agendalla.
”Olemme raportoineet lakko-oikeuden heikennyksestä sekä kansainväliselle työjärjestölle ILO:lle että YK:lle. Toivomme sieltä tukea itsellemme ja seuraavalle hallitukselle siinä, että työtaisteluoikeuden rajoittaminen on mennyt liian pitkälle.”
Elorannalla on mielessään myös suomalaisessa ammattiyhdistyskentässä uudempia avauksia. Hän haluaa SAK:n keskittyvän myös työmarkkinarikollisuuden entistä tehokkaampaan torjuntaan
”Tarkoitan siis alipalkkauksen ja palkkavarkauden kriminalisointia ja ammattiliittojen kanneoikeutta näissä asioissa.”
Elorannan mukaan on mahdollista, että ay-liikkeen jäsenmäärä laskee verovähennysoikeuden poistumisen takia.
”Voi olla, että jäsenmäärän laskiessa mukaan jää se hard core -porukka, joka on valmis radikaalimpaan, militantimpaan toimintaan. Tällä saattaa olla melkoinen vaikutus yhteiskunnassamme.”
Ay-liikkeen vaikutusvallan säilyttämiseen ja kasvattamiseen Elorannalla on yksinkertainen resepti.
”Jäsenmäärä ei saa tippua liikaa, koska jäsenistä se vaikutusvalta tulee. Ihmisille pitää perustella, miksi kannattaa järjestäytyä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota nuoriin ja maahanmuuttajiin – ja heidät pitää tavoittaa siellä missä he ovat, vaikka sitten digitaalisessa maailmassa.”
75 000 jäsenen SuPer kuuluu toimihenkilökeskusjärjestö STTK:hon. Liitto edustaa lähi- ja perushoitajia.
Puheenjohtaja Päivi Inberg on ollut SuPerin toiminnassa mukana jo 1990-luvulta lähtien. Inberg pitää erityisen epäoikeudenmukaisena, miten hoitajia on syyllistetty yleistä linjaa hieman suuremmista palkankorotuksista.
”Toimeentulon mahdollistava palkka oli vuosikymmenten työn takana”, Inberg sanoo.
Jäljellä olevat hoitoalan palkkakuopat eivät ainakaan tasoitu Orpon hallituksen läpiviemän vientimallin myötä, Inberg sanoo.
”Tehdäänkö me naisvaltaisella alalla vähäarvoisempaa työtä kuin vaikkapa paperitehtaissa? Puheet tasa-arvon mallimaasta ovat kauniita, mutta myös tekoja tarvitaan.”
Inberg näkee paljon jäsenpotentiaalia maahanmuuttajataustaisissa hoitajissa.
”He myös puhuvat toisiaan usein tehokkaasti jäseniksi.”
Keskusjärjestö Akavan liitot edustavat yli 600 000 suomalaista.
Akavalaisten ajatellaan usein olevan muita liittoja oikeammalla. Media-analyyseissä on pohdittu, että osa jäsenistä on hallituksen reformin takana – kuuluuhan jäsenistöön niin esihenkilöitä kuin yrittäjiäkin. Puheenjohtaja Maria Löfgren korostaa Akavan linjanneen jo kesällä 2023 olevansa keskusjärjestönä reformia vastaan.
”Ei ay-liikettä kuunneltu tässä reformissa lainkaan, pieniä viimeaikaisia hienosäätöjä lukuun ottamatta”, Löfgren sanoo.
Löfgren ihmettelee sitä, miten epäjohdonmukaisesti hallitus perustelee uudistuksiaan suhteessa niiden vaikutuksiin.
”Luvatut sata tuhatta uutta työpaikkaa ovat syntymättä. Työttömyysturvan leikkaukset eivät ole johtaneet työllistymiseen. Suhdanne ja talouskasvun heikkous ovat olleet nähtävissä, eli olisi odottanut toisenlaista politiikkaa”, Löfgren sanoo.
Löfgrenin mukaan esimerkiksi määräaikaisuuksien perusteiden vapauttaminen osuu akavalaisiin. Määräaikaisuudet ovat yksi raskaus- ja perhevapaasyrjinnän muodoista ja se koskee tietysti tietyn ikäisiä, korkeakoulutettuja naisia, hän sanoo.
”Tämä vie tasa-arvoa valtavasti taaksepäin. Myös irtisanomisen helpottaminen on ikävää. Se tulee luomaan työmarkkinoille jopa kymmenen vuoden epätietoisuuden, kun uutta lakia testataan oikeudessa.”
Löfgrenin mukaan tulevaisuudessa ei kuitenkaan kannata hakea ensisijaisesti tehtyjen uudistusten perumista. Esimerkiksi irtisanomisten helpottamisen vastapainoksi pitäisi sen sijaan vastaavasti nostaa korvaussummia laittomista irtisanomisista.
”Samoin raskaussyrjintä pitää kieltää laissa laajemmin. Lyhyissä työsuhteissa olevat pitäisi päästää työttömyysturvan piiriin.”
Löfgren ei kannata työmarkkinapelin koventamista.
”Meidän pitää miettiä sellaisia keinoja, että tulevat hallitukset väristään huolimatta näkevät ne reitiksi paremmin voivaan Suomeen”, hän sanoo.
”Se tarina pitäisi onnistua myymään kaikille päättäjille poliittisesta väristä riippumatta. AY voisi tarkoittaa myös asiantuntevaa yhteistyötä.”
Päätoimittaja Marja Honkonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan ay-liikkeen muutoksesta
Uusimmassa lehdessä
- Ammattiyhdistysliike on rakentanut Suomeen vuosikymmenet yhteiskuntarauhaa. Nyt liitot miettivät, kannattaako yhä olla kiltti.
- Aiot eläkeläisenä viedä nuorilta journalisteilta työt, Ruben Stiller
- Mediespråk i Åbo bjuder på ideologiskt språk och utrikesbevakning
- Työelämä muuttui, ja siksi liittojenkin on pakko