Raivo repesi Palestiina-kannasta.
Iltalehden politiikan uutisen verkko-otsikko tulenarasta aiheesta pysäytti 30. heinäkuuta. Paloiko jonkun kansanedustajan pinna? Ryöstäytyikö jossain mielenosoitus mellakaksi?
Uutinen kertoikin normaalista poliittisesta keskustelusta: Hallituspuolueilta perussuomalaisilta ja KD:lta tulee kritiikkiä sille, että Suomi on allekirjoit-tanut uuden vetoomuksen Palestiinan tunnustamiseen liittyen.
Kukaan ei ollut raivonnut. Varsinkaan raivo ei ollut revennyt.
Seuraavina viikkoina raivon repeily Iltalehden otsikoissa jatkui. Syyskuun 3. päivään mennessä raivo oli tänä vuonna revennyt jo 29 kertaa. Tahti on kiihtynyt verrattuna koko viime vuoden 18 kertaan. Politiikan lisäksi raivo on revennyt kotimaan, ulkomaiden, tv:n ja leffojen, ruoka-artikkelien, eri urheilulajien sekä vedonlyönnin otsikoissa – yhteensä ainakin 78 kertaa. Ilmaisu on ollut yleinen myös Ilta-Sanomissa. Muussa mediassa sanaparia on käytetty vain satunnaisesti.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan näin: kiihkeä, silmitön suuttumus, vimma, kiihko, hurjuus.
Elämme polarisoitunutta ja sotaisaa aikaa, mutta onko otsikkojen raivo todellista?
Valtaosa väitetyistä raivon repeämisistä oli vain tavanomaista kansalaiskeskustelua, tunteikasta somereagointia tai anonyymia harmitusta esimerkiksi perinteisen ylioppilaslakin rinnalle tuodusta lippalakkivaihtoehdosta.
Matemaattinen motiivi on selvä: ”raivo repesi” lienee tehokas sanapari imemään uutiselle lisäklikkejä. Mutta onko aggressiivisten tunneilmaisujen liioittelu journalistisesti oikein – ja mitä se tekee median uskottavuudelle?
Iltalehden uutispäällikkö Niina Huuhtasesta raivon määritelmä on otsikkokielessä laveampi kuin sanakirjassa.
”Mielestäni raivo ei ole pelkästään sitä, että joku tulee ja hakkaa sinut kadulla”, hän sanoo.
Huuhtasen mukaan ”raivo repesi” -ilmaisua voi käyttää esimerkiksi kiivaista verkkokommenteista.
”Somekeskustelussa ei usein olla kovin sivistyneitä ja ystävällisiä, vaan moni asia voi aiheuttaa kiehuntaa. Jos keskustelu on raivokasta tai jos meille on tullut artikkeliin kommentteja lukijoilta, jotka ovat raivoissaan, otsikko puolustaa paikkaansa.”
Kaikilla Iltalehden osastoilla tehdään otsikoille AB-testausta. Kuten arvata saattaa, raivon repeily perustuu verkkoanalytiikkaan.
”Tietyllä tapaa lukijat ovat valinneet ’raivo repesi’ -otsikon itse, koska se vaihtoehto oli heistä kiinnostavin. Testinhän voittaa otsikko, jota on klikattu eniten. Tosin ei se ihan niin suoraviivaista ole. Jos vaikka minä uutispäällikkönä en pitäisi voittajaotsikosta, voitaisiin vielä valita muu vaihtoehto.”
Kesäkuussa 2025 Huuhtanen kirjoitti Journalistiin kolumnin, jossa hän perusteli niin sanottujen klikkiotsikkojen journalistista tehtävää. Hän linjasi näin:
”Oli otsikossa mitä tahansa, tärkeintä on, ettei lukijalle tule huijattu ja petetty olo. Rajansa on kuitenkin silläkin, kuinka suuri vastuu medialla on lukijan mielensä pahoittamisesta.”
Nyt lukija voi päätyä raivo-otsikosta uutiseen, jonka raivokkainta antia on Jani Mäkelän (ps.) kritiikki Elina Valtosen (kok.) allekirjoittamasta julkilausumasta sanoin ”Josko hoidettaisiin omat ongelmamme”. Huuhtanen ei pidä sitä lukijan huijaamisena.
”Kaupallisessa mediassa otsikkojen pitää olla kiinnostavia ja houkuttelevia. Koska yksittäisellä jutullamme voi olla satojatuhansia lukijoita, kyse on enemmän tasapainottelusta kuin siitä, että voisimme olla vastuussa jokaisesta subjektiivisesta tulkinnasta”, Huuhtanen sanoo.
Journalistin ohjeiden kohdan 15 mukaan otsikoilla on oltava sisällössä kate. Uutispäällikkö sanoo, että tasapaino on horjunut, jos ohje ei toteudu.
”Jos me kerromme otsikossa asian X, sen pitää myös löytyä jutusta, tai muuten otsikko joutaa roskiin. Jos puhuttaisiin raivon repeämisestä, kun kaksi ihmistä on loukkaantunut siitä, ettei hyllyssä ollut leipää, totta kai se menisi yli. Ei se ole tarkoituksenmukaista.”
Huuhtanen uskoo, että lukijat tuntevat Iltalehden otsikointityylin. Hän ei ole huolissaan siitä, että jatkuvasti repeilevä raivo alkaisi kärjistää yleisön käsitystä maailmanmenosta.
”Me olemme räväköitä ja houkuttelemme ihmisiä lukemaan juttujamme, mutta emme me pelleile otsikkojen kanssa silloin, kun ollaan oikeasti vakavien asioiden äärellä. Jos mietin esimerkiksi uutisointia Eemeli Peltosesta, en nähnyt hänestä mitään mysteeriotsikkoja. Mutta jos on joku kakkaraivo uimahallissa, näkisin että silloin voi vähän hullutellakin.”
Onko Iltalehdessä joskus toimittajan raivo revennyt otsikosta, joka hänen juttuunsa on deskissä tehty?
”Totta kai joskus tulee palautetta, mutta se on vähentynyt tosi paljon siitä, kun tulin itse töihin 2019. Linja on selkeämpi, ja nykyisin toimittaja saa usein nähdä otsikon ja kertoa mielipiteensä. Mutta kyllä, olemme kaikki ihmisiä, ja voimme olla eri mieltä. Olen itsekin joskus laittanut viestiä kollegan tekemästä otsikosta, että voisiko nyt vähän hillitä.”
Oikaisu 2.10. klo 17.50: Juttua on täsmennetty tiedolla siitä, että ”Raivo repesi”-ilmaisu on yleinen myös Ilta-Sanomissa.
Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka