Haastattelupäivänä Journalistiliiton uusi puheenjohtaja Marjaana Varmavuori, 41, on työskennellyt tehtävässään reilun viikon. Hän on käynyt muun muassa yhdistyspäivillä, palkkakoulutuksessa, lehdistön tes-neuvotteluissa ja Ylen ohjelmatyöntekijöiden vuosikokouksessa. Viikonloppuna hän menee Keski-Suomen Journalistien ja Pohjois-Suomen Journalistien vuosikokouksiin.
”Haluan, että nekin, jotka eivät olleet minua valitsemassa, voivat tavata, jutella ja kysyä”, Varmavuori sanoo.
Varmavuoren kalenteri täyttyi kertarysäyksellä, kun Journalistiliton valtuusto valitsi hänet liiton puheenjohtajaksi 14. maaliskuuta. Varmavuori työskenteli aiemmin Helsingin Sanomissa ja toimi Helsingin Seudun Journalistien (HSJ) puheenjohtajana.
Valituksi tullessaan hän oli vanhempainvapaalla. Siirtyminen täyteen työelämään lyhyellä varoitusajalla ei ole silti tyrmännyt häntä.
”Olen aika työorientoitunut, ja minulle sopii hyvin, että tapahtuu paljon. Oli ihanaa olla kotona lasten kanssa, mutta on myös ihanaa päästä tekemään tällaista duunia”, Varmavuori sanoo.
Varmavuori haluaa olla journalismin ja liiton muiden jäsenalojen äänitorvi ja puolustaja.
”Pidän tosi tärkeänä lisätä kansalaisten, poliitikkojen ja mediayritysten ymmärrystä journalismin arvosta. Koska journalismilla ja moniarvoisella viestinnällä ja kulttuurilla on demokratioissa tärkeä rooli, koen olevani myös demokratian sanansaattaja”, Varmavuori sanoo.
Hänen mielestään Journalistiliiton pitää osallistua kulttuuripoliittiseen keskusteluun entistä laajemmin. Nimestään huolimatta liitto ei voi puhua vain journalistien asioista. Liittoon kuuluu myös kustannustoimittajia, viestijöitä ja elokuva- ja tv-alan tekijöitä.
”Journalisteilla ja muilla media- ja kulttuurialan tekijöillä on paljon yhteistä.”
Journalistiliittoa Varmavuori luonnehtii edunvalvontajärjestöksi. Sen pysyvä tehtävä on varmistaa, että jäsenillä on työn tekemisen muodosta riippumatta mahdollisimman hyvät työehdot sekä oikeus työn ja vapaa-ajan tasapainoon ja työhyvinvointiin.
Käytännön edunvalvontatyön pitää kuitenkin muuttua työelämän muutosten mukana.
Varmavuori seuraa tehtävässään Hanne Ahoa, joka jätti liiton puheenjohtajan paikan tammikuussa kesken kautensa. Kautta on jäljellä vuoden 2026 loppuun. Siihen mennessä Varmavuori haluaa, että liitolla on useampi konkreettinen työkalu jäsenhankintaan sekä paremmat keinot tukea toimitusosastoissa ja yhdistyksissä toimivia aktiivejaan.
Varmavuoren tavoite on saada Suomeen mediapoliittinen ohjelma ja mediatukijärjestelmä. Hän haluaisi jatkaa puheenjohtajana myös pätkäkautensa jälkeen.
”Olen vasta pääsemässä vauhtiin, vaikka olen ollut ay-toiminnassa yli kymmenen vuotta. Puolitoista vuotta on lyhyt aika, kun on paljon ajatuksia ja tarmoa tehdä.”
Ennen valintaansa Varmavuori sanoi Journalistin kyselyssä, että puheenjohtajan pitää olla yhteistyökykyinen, aikaansaava ja sietää painetta.
Viimeksi mainittu ominaisuus joutui testiin heti ensimmäisellä työviikolla taksin takapenkillä. Varmavuori oli matkalla elämänsä ensimmäisiin tes-neuvotteluihin, kun liikenne seisahtui Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailun takia. Varmavuori oli varannut matkaan tavallista enemmän aikaa mutta myöhästyi silti.
”Ehkä oli hyvä, että yksi kauhukuva toteutui heti. Se rikkoi jännityksen ja jään.”
Aikaansaamista ja yhteistyökykyä on toistaiseksi pohdittava aiempien meriittien valossa. Varmavuoren arki toimittajana, ay-aktiivina ja suurperheen äitinä on ollut vuosia aikaansaamisen juhlaa.
”Ristiriitatilanteissa olen hyvä kaivamaan esiin sen, mistä on oikeasti kyse ja luomaan keskustelua.”
Valtuustossa Varmavuorta puheenjohtajaksi kannatteet kehuivat häntä muun muassa kyvystä huomioida kaikki, kuunnella, tarttua toimeen, omaksua nopeasti, innostua yhä uudelleen sekä olla tarpeen mukaan jämäkkä tai lämmin ja välittävä.
Mitä joudut harjoittelemaan?
”Delegointia. Minun pitää myös luottaa siihen, että ihmiset osaavat asettaa omat rajansa. Olen kova varmistelemaan, riittääkö paukut ja ehdittekö tehdä.”
Ay-urallaan Varmavuori on toiminut myös HSJ:n valtuutettuna, liiton valiokunnissa ja hallituksessa sekä Helsingin Sanomien toimitusosaston hallituksessa.
Ensimmäisessä ay-pestissään Varmavuori aloitti vuonna 2014, kun kollega Sirpa Repo Länsiväylän, Helsingin Uutisten ja Vantaan Sanomien yhteistoimituksesta etsi jotakuta sijalleen Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen [nykyään HSJ] hallitukseen.
”En tiennyt, mitä se tarkoittaa mutta ajattelin, että voin mennä”, Varmavuori sanoo.
Hän oli opiskellut valtiotieteitä ja kaipasi lisää verkostoja media-alalta. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli ensimmäisessä alan työpaikassaan huomannut, mihin ammattiyhdistysliikettä tarvitaan.
”Työnantaja esitti muutosneuvottelujen jälkeen, että jatkaisin harjoittelujakson jälkeenkin harjoittelijan palkalla. Silloin tajusin, että tällaista tapahtuu ja silloin tarvitaan liiton tukea.”
Varmavuori tietää, että nykyään moni pelkää pitää työpaikalla puoliaan.
”Meillä on työtä tehtävänä siinä, että ihmiset uskaltavat vaatia sitä, mikä heille kuuluu. Meidän on pidettävä oikeuksistamme kiinni tai luisu alkaa. Jos menetämme jotain, se ei palaa.”
Varmavuorta huolettaa, että alan kiristyvä työtahti syö yhteisöllisyyttä. Ihmiset kokevat, että ammattiyhdistystoimintaan ei ole aikaa. Hän itsekin on kiirehtinyt osaston kokouksiin keskeneräiset työt mielessään. Hän on kuitenkin saanut enemmän kuin on joutunut antamaan.
”Ay-toiminta on mielettömän tärkeää, opettavaista ja kiinnostavaa. Olen miljoona kertaa mennyt kokoukseen nuutuneena ja tullut ulos innostuneena. Kun ihmiset saadaan saman pöydän ääreen, aina alkaa tapahtua.”
Journalistina Varmavuori rakasti kirjoittamista. Sydäntä lähinnä on kuitenkin ajatus journalistista vallan vahtikoirana. Sillä on suora yhteys liiton puheenjohtajan työhön.
”Haluan, että ihmiset voivat tehdä yhteiskunnallisesti tärkeän työnsä mahdollisimman hyvin. Se tarkoittaa riittäviä resursseja ja työehtoja.”
Nuorempana Varmavuori keräsi välillä kokemukseensa nähden liikaa tehtäviä. Vähitellen hän oppi tunnistamaan liian kuormituksen muun muassa ”sähköposti-indeksistä”.
”Nykyään tiedän, että jos sähköpostin avaaminen alkaa ahdistaa, minulla on liian monta rautaa tulessa. Silloin pitää priorisoida.”
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort