Tienaako nainen miestä huonommin, koska ei kehtaa pyytää isompaa palkkiota? Tutkija pitää selitystä liian helppona.

Jos haluat freelancerina tienata paremmin, työskentele omassa osakeyhtiössäsi muualla kuin lehdistössä – ja ole mies.

Kärjistetysti näinkin voi tulkita Journalistiliiton viimeisintä freelancereiden työmarkkinatutkimusta. Vuosi sitten julkaistun tutkimuksen hätkähdyttävin tieto ei ollut se, että freelancereiden ansiot olivat hieman nousseet edellisestä tutkimuksesta vaan se, että freenaisen euro oli 84 senttiä. Tutkimuksen mukaan freelancenaisten ilmoittama verotettava vuositulo oli keskimäärin 27 600 euroa ja miesten 32 600 euroa.

Sukupuolten välinen ansioero oli freelancereiden keskuudessa sattumoisin täsmälleen sama kuin Suomessa keskimäärin. Valtakunnan tasolla sitä on selitetty ammattien segregaatiolla eli sillä, että naiset työskentelevät Suomessa pääasiassa huonommin palkatuilla naisten aloilla.

Mitä selityksiä näin isolle ansioerolle on saman alan sisällä tapahtuvassa yritystoiminnassa? Työsuhteessa olevien toimittajien palkoissa sukupuoliero on huomattavasti pienempi, miesten hyväksi kolme prosenttiyksikköä.

Tilastoista löytyy joitakin selittäviä tekijöitä.

”Tutkimukseen tuli 374 vastausta, joka on noin viidesosa meidän freejäsenistämme. Freelancereiden tulot vaihtelevat aika paljon per henkilö, ja tämä tulos on yksi otos niistä”, kertoo Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.

Usein palkkaeroa saman ammatin sisällä on selitetty sillä, että miehet ”sijoittuvat” tai ”päätyvät” esihenkilötehtäviin useammin kuin naiset. Tämä selitys ei kuitenkaan päde freelancereihin eikä statuseroa miesten hyväksi ole.

”Naisia oli vastaajissa enemmistö, 63 prosenttia, ja naiset ovat yleensäkin aktiivisempia vastamaan tällaisiin tutkimuksiin. Vanhemmat miehet taas ovat passiivisin ryhmä”, Savolainen kertoo.

Vastaajien ikä ja kokemustaso eivät myöskään selitä eroa. Ilmoitetuissa työtunneissa sen sijaan oli eroa miesten hyväksi. He kertoivat tekevänsä keskimäärin tunnin enemmän töitä viikossa kuin naiset. Ero on kuitenkin sen verran vähäinen, ettei se kata koko ansiokuilua.

Muita selittäviä tekijöitä löytyy asuinpaikasta ja toimeksiantajien määristä.

”Vastanneista miehistä 61 prosenttia ilmoitti asuinpaikakseen pääkaupunkiseudun ja naisista 54 prosenttia. Yleensä palkkiot pienenevät maakunnissa, mitä kauemmas Helsingistä mennään”, Savolainen sanoo.

Miehillä oli myös jonkin verran enemmän toimeksiantajia. Heistä 14 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä yli kymmenelle toimeksiantajalle, naisten vastaava luku oli seitsemän prosenttia. Yli kymmenen prosenttia naisista oli sen sijaan työskennellyt vain yhdelle toimeksiantajalle.

”Tulot kehittyvät yleensä parhaiten, kun toimeksiantajia on paljon”, Savolainen sanoo.

Savolainen huomauttaa, että etenkin sähköisen puolen freelancereissa on heitä, jotka työskentelevät työehtosopimuksen piirissä. Miehillä korostuu siellä elokuva- ja tv-alan työ. Miehistä 33 prosenttia sai sieltä verotettavaa tuloa, naisista 18 prosenttia. Sähköisellä puolella ansiot ovat isommat kuin lehdistön freelancereilla.

Naisissa ammattina korostuu toimittaja, joita oli lähes puolet vastanneista. Miehistä valokuvaajia on kolme kertaa enemmän kuin naisista. Miehistä 16 prosentilla on yhtiömuotona osakeyhtiö, naisista kuudella prosentilla.

Sekä valokuvaaminen työnä että osakeyhtiö yhtiömuotona viittaavat yleensä isompaan laskutukseen ja ansioihin, Savolainen sanoo.

Merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä on myös mahdollisuudessa neuvotella omista työehdoistaan. Tutkimuksessa kysyttiin, saneleeko toimeksiantaja työehdot vai voiko niistä neuvotella.

”Naisissa korostuu, että työehdot ovat joustamattomat. Miehistä sopimusehdot pystyi itse laatimaan 17 prosenttia vastaajista, naisista vain neljä prosenttia”, Savolainen sanoo.

Työehdoista neuvottelu tarkoittaa muun muassa sitä, voiko itse määritellä palkkion suuruuden. 

---

Nämä erot ovat siis luettavissa tilastoista, mutta syitä niiden taustalla numerot eivät kerro.

Freelancereiden työehtoasiantuntijana Journalistiliitossa työskennellyt Hanna Zidan sanoo, että kun liittoon tulee yhteydenottoja freelancereilta, jotka ovat epävarmoja, minkä suuruisia palkkioita he voivat työstään pyytää, ne ovat lähes aina naisilta.

”En halua sanoa, että naiset eivät kehtaa pyytää yhtä suuria palkkioita. Ennemmin niin, että vastaanotto voi toimeksiantajan puolelta olla negatiivinen, ja naisia voidaan pitää helpommin röyhkeinä”, Zidan arvelee.

Samansuuntaisia tuloksia on saatu muiden alojen palkansaajia koskevissa tutkimuksissa niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Naiset pyytävät uran aluksi pienempiä palkkoja kuin miehet, ja myöhemmin he pyytävät monilla aloilla pienempiä palkankorotuksia kuin miehet.

Ylen uutisoima kyselytutkimus vuodelta 2021 osoitti, että naiset pyytävät vähemmän palkkaa ensimmäisissä työpaikoissaan. Naisista 24 prosenttia ei ollut koskaan saanut henkilökohtaista palkankorotusta, kun miesten vastaava luku oli 17 prosenttia.

Suomen Ekonomiliitto sen sijaan selvitti viime vuonna, että naiset kyllä pyytävät palkankorotusta yhtä usein kuin miehet, jopa vähän useammin. Sen sijaan se jää naisilta useammin saamatta kuin miehiltä.

Syynä ei ole biologia ja sukupuoli. Ylen jutussa Jyväskylän kauppakorkeakoulun henkilöjohtamisen professori Anna-Maija Lämsä sanoo, että roolimalleista, stereotypioista ja sosiaalisista normeista johtuen naisilla on usein vähemmän uskoa omiin kykyihinsä.

Freelancerit ovat useimmiten itsensätyöllistäjiä, joita on tutkinut liikuntatieteiden apulaisprofessori Hanna-Mari Ikonen Jyväskylän yliopistosta. Hänen mukaansa myös muiden alojen yksinyrittäjänaisilla on vaikeuksia pyytää sopivia korvauksia työstään.

”Monet miettivät, että pyytävätkö liikaa, ja etenkin pienillä paikkakunnilla on riskinä se, että hinnoittelee itsensä ulos.”

Lääkkeenä naisia koskettaviin palkka- ja palkkio-ongelmiin suositaan ”postfeminististä diskurssia”, kuten Ikonen sitä kutsuu. Siinä ajatuksena on, että erot ansioissa eivät johdu epätasa-arvoisista rakenteista ja yksilö huolehtikoon asiansa kuntoon.

”Että pitää vain kehdata ja nyt katsotaan, kuka pelaa korttinsa fiksuimmin.” 

---

Segregaatio jyllää myös journalistisissa töissä. Suomi on ollut EU-tilastoissa Euroopan sukupuolittuneimpien koulutusvalintojen ja työmarkkinoiden joukossa Baltian maiden ja Tšekin kanssa. Miehet ohjautuvat ja ohjataan miesten aloille ja naiset naisvaltaisille aloille.

Naisten aloilla maksetaan pääsääntöisesti pienempiä palkkoja, mihin on syynä paitsi alojen sijoittuminen julkiselle sektorille myös sitkeä naisten työn aliarvostaminen.

Journalismin mies- ja naislinnakkeet saattavat näkyä työn arvostuksessa ja palkkioiden suuruudessa, etenkin freetyössä. Sitä eivät suojaa työehtosopimukset, huomauttaa Aalto-yliopiston apulaisprofessori, palkkatasa-arvotutkija Paula Koskinen Sandberg. Sopimusten ansiosta palkkaeroa on saatu kurottua umpeen työsuhteissa.

”Palkansaajilla on kollektiivisen sopimisen suoja, mikä freelancereilta puuttuu. Siksi nämä työmarkkinoiden sukupuolittuneet rakenteet tulevat heillä selvemmin näkyviin”, Koskinen Sandberg sanoo.

On mahdollista, että miehillä on tilaisuuksia tehdä enemmän töitä ja heille on rahakkaampia töitä tarjolla. Miehet saattavat työskennellä enemmän sellaisten aiheiden parissa, joita arvostetaan alalla enemmän ja niistä maksetaan paremmin.

”On helppo selitys, että naiset eivät vain pyydä tarpeeksi palkkioita. Kun oma työ pitää hinnoitella, yksilön on vaikea suojella sitä näiltä rakenteilta ja työmarkkinoiden dynamiikalta.”

Suomessa työmarkkinoilla ollaan melko haluttomia tarttumaan työelämän piilosyrjintään. Ajatellaan, että koska lainsäädäntö kieltää syrjinnän, sitä ei ole, ja oman alan toimintaa pidetään sukupuolineutraalina. Sukupuolten ansioeron arvellaan johtuvan muista syistä kuin miesten suosimisesta tai naisten pätevyyden aliarvostamisesta.

Näin voi päätellä monista Suomessa viime vuosina tehdyistä selvityksistä, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusraportista, jossa tarkasteltiin työehtosopimusten sukupuolivaikutuksia.

Raportista ilmeni myös, että tasa-arvo ei ole työpaikoilla kovin aktiivisena tavoitteena, koska sen ajatellaan jo toteutuvan. Työelämän tasa-arvosta puuttuu myös osaamista ja tietoa.

Journalistiliitossa ansioero on aiheuttanut keskustelua, sanovat Savolainen ja Zidan. Liiton näkemyksen mukaan kollektiivinen neuvotteluoikeus parantaisi tätäkin asiaa. Neuvottelut eivät ole kuitenkaan juuri edenneet, eikä niissä ole erikseen keskusteltu mahdollisista sukupuolivaikutuksista.