Pasi Toivonen ja Merja Määttänen kävelevät kotikadullaan Nairobin Westlandsin kaupunginosassa Keniassa. Vastaan tulee tuttuja, joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset. Hedelmä- ja leikkokukkaostokset hoituvat kadunkulman kojujen tutuilta kauppiailta. Seitsemällä eurolla saa valtavan kimpun kukkia. Niitä tuodaan Keniasta myös Suomeen. Esimerkiksi Naivashan kaupungissa tuotetaan reilun kaupan ruusuja.
”Juttuni Naivashan ruusuista on ollut yksi Suomessa eniten kiinnostaneista jutuistani, mutta se oli poikkeustapaus”, Pasi Toivonen kertoo.
”En tee journalismia vain siitä, mitä Suomi tai suomalaiset tekevät Afrikassa. Ei riitä, että minä katson Afrikkaa suomalaisin silmin. Tehtäväni on näyttää, miltä maailma näyttää afrikkalaisin silmin.”
Toivonen ja Määttänen muuttivat Keniaan huhtikuussa 2022. Kahden vuoden työkomennus päättyy maaliskuun lopussa.
”Olen erittäin iloinen, että Yle perusti kirjeenvaihtajapestin tänne ja vielä iloisempi, että minut vielä 61-vuotiaana valittiin tehtävään”, Toivonen sanoo.
Merja Määttänen jäi kahden vuoden vapaalle viestintäjohtajan työstään Kehitysvammaisten Tukiliitosta.
”Tuntui hyvältä saada nähdä maailmaa eri perspektiivistä. Täällä olen työskennellyt freelancerina lähinnä suomalaisille aikakauslehdille – ja rakastunut ammattiini uudella tavalla. Toimittajan työ antaa mahdollisuuden tyydyttää luontaista uteliaisuuttani ja rikkoa kuplia”, Määttänen sanoo.
Hän on käsitellyt tunteitaan Keniaa ja Afrikkaa kohtaan myös Viileät vedet -blogissaan.
Tehtäväni on näyttää, miltä maailma näyttää afrikkalaisin silmin.
Pasi Toivonen, Ylen Afrikan-kirjeenvaihtaja
Toivonen ja Määttänen olivat juurtuneet Tampereelle, eivätkä olleet aiemmin asuneet ulkomailla. Määttänen oli käynyt Afrikassa muutamia kertoja työ- ja lomamatkoilla, Toivosen kokemus Afrikasta ja Keniasta ulottuu 1980-luvun puolivälistä lähtien tehdyille työmatkoille.
Kirjeenvaihtajuus ja kirjoittaminen jännittivät aluksi Toivosta, joka oli tehnyt pitkään tv-työtä Ajankohtaisen kakkosen ja Yle Perjantain tuottajana.
”Olen joutunut opettelemaan paljon uusia asioita. Nyt kirjoitan, kuvaan, leikkaan, teen radiota ja televisiota. On hienoa, että olen saanut kehittää ja uudistaa uutiskerrontaa. Tuntuu hyvältä, että tällainen eläkeikäinen pappa on ollut taas eturintamassa.”
Toivonen myöntää kokeneensa alussa suorituspaineita. Miten ottaa haltuun valtava maanosa – 54 maata, 1,3 miljardia ihmistä. Pitäisikö tietää kaikesta kaikki?
”Itse loin paineet itselleni. Meni yöunet ja olin vaarassa uupua. Sitten ymmärsin, että riittää, kun vain teen oman versioni kirjeenvaihtajuudesta.”
Toivonen on saanut työstään kiitosta. Hänen tekemänsä reportaasi ugandalaiselta metallimusiikkifestivaalilta sai kunniamaininnan Kehitysjournalismin palkinto -kisassa.
Työn vastapainona Toivosella ja Määttäsellä on Nairobissa ollut tanssi. Yhteinen kilpatanssiharrastus jäi Suomeen, mutta Nairobista löytyi tanssisali ja loistava tanssiyhteisö, jossa tanssitaan pari kertaa viikossa afrotanssia popmusiikin tahtiin.
Jos se olisi mahdollista, he ottaisivat Empire Dance -tanssiporukan mukaansa Suomeen.
Henkireikiä ovat olleet myös viiden minuutin ajomatkan päässä kodista sijaitseva Karuran metsä sekä kotitalon kuntosali.
”Turvallisuus mietitytti alussa paljon. Kokemus on ristiriitainen; ihmiset ovat valtavan ystävällisiä ja avuliaita, mutta silti vaarat ovat todellisia, eikä pimeässä ole turvallista kävellä kadulla”, Määttänen kertoo.
Kadulla etenkin pimeällä on iso riski joutua ryöstetyksi. Turvallisuutta lisää se, että on liikkeellä paikallisten kanssa.
Määttänen ja Toivonen kokevat arvostuksensa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan syventyneen. Jos köyhien ja rikkaiden välillä on syvä kuilu, se tuottaa turvat- tomuutta heidän mukaansa kaikille.
Ristiriidat ovat Kenian arjessa monella tavalla läsnä. Suomessa Afrikka tunnetaan lähinnä kurjuuden, köyhyyden ja katastrofien maanosana.
Toivonen ja Määttänen arvioivat, että suomalaiset tietävät Afrikasta vähän, ja monet eivät hahmota, miten tärkeä maanosa on geopoliittisesti. Keniassa on köyhyyttä, mutta myös paljon innovatiivisuutta ja vireyttä.
”Ihmiset ovat sinnikkäitä ja päättäväisiä, täällä tehdään eikä turhia vikistä”, Määttänen sanoo.
Ihmisten kohtaamiset ovat olleet molempien työssä parasta. Jäänrikkojana on toiminut swahili, jonka alkeita pariskunta on opiskellut.
”Swahili on kiva ja hauska kieli. ’Pasi’ tarkoittaa swahiliksi silitysrautaa, mistä on syntynyt paljon hauskoja tilanteita”, Toivonen kertoo.
Köyhyys ja rikkaus elävät Nairobissa limittäin ja lomittain. Kadulla etenkin ulkomaalaiselta pyydetään jatkuvasti rahaa.
”En koskaan anna kadulla rahaa. Eikä Yle maksa haastateltaville, mutta usein annan jotain pientä lähtiessäni kiitokseksi ihmisten ajasta”, Toivonen sanoo.
Toivonen ja Määttänen ovat löytäneet Keniasta ”uuden globaalin etelän”, jonka asukkailla on uudenlainen afrikkalainen itsetunto.
”Meidän suomalaisten ja länsimaalaisten pitää ymmärtää, ettei Afrikka halua enää Euroopasta sormi pystyssä -neuvoja, vaan tasaveroista yhteistyötä ja kumppanuutta”, Toivonen kiteyttää.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
