Somea kannattaa välillä katsoa laajemmin ja teoreettisemmin, missä auttaa Twitter viestintänä -kirja, kirjoittaa Nina Erho.
Twitteristä tulevat helpoimmin mieleen puheenaiheiden seuraaminen, juttujen jakaminen ja se, että siellä voi(si) rakentaa brändiään.
Vaikka käytännön näkökulma on työarjessa luonteva, sen ainoaksi jäämiseen sisältyy riski ajautua hyväuskoiseksi hölmöksi tai tekemään vahinkoa tarkoittaessaan hyvää. Siksi somea kannattaa välillä katsoa laajemmin ja teoreettisemmin, missä auttaa Twitter viestintänä -kirja.
Kirjan tutkimukseen perustuvat artikkelit tarkastelevat Twitteriä ilmiönä tarkentaen katseensa politiikkaan, organisaatio- ja yhteisöviestintään sekä journalismiin. Journalismille Twitter näyttäytyy kaksiteräisenä.
Se sallii juttujen kätevän jakamisen mutta opettaa yleisön löytämään ne alustalta, jossa huomiosta kisaa miljoona muutakin. Sen avoimuus kaikille suo mahdollisuuden vuorovaikutukseen, mutta romuttaa median perinteisen roolin välikätenä.
Nopea tiedonkulku on etu, mutta twiittien kirjoittajilla ja lukijoilla on aina agendansa. Laajaa seuraajajoukkoa voi hyödyntää jutunteossa, mutta suosiota ei saavuta perinteisen, ”kasvottoman” toimittajaroolin suojasta.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena