Sikafarmarista toimittajaksi

Maanviljelijä ja karjankasvattaja Hannu Koivistosta tuli sikatilojen julkinen puolustaja vuonna 2009, kun eläinsuojelijoiden salakuvausvideot tulivat näyttävästi julki televisiossa.

Koivisto istui television keskusteluohjelmissa kertomassa näkemyksiään, antoi haastatteluita ja päästi Ylen kamerat sikalaansa.

”Kun ensimmäiset videot tulivat julkisuuteen, olin aivan varma että minunkin sikalassani on käyty. Heräilin öisin ja kuljin taskulampun kanssa tarkastelemassa paikkoja. Nyt kuitenkin uskon, ettei tilallani olla käyty. Silloin ajatus mahdollisista tunkeutujista kyllä ahdisti.”

Vuonna 2011 Koivisto itse päätti lopettaa siankasvatuksen. Hän väsyi tilanpitoon ja sen valtavaan työmäärään, taloudelliseen kannattamattomuuteen – ja sikatuottajien parjaamiseen mediassa. Lopetuspäätöksestä tuli valtakunnallinen uutinen. Viimeistään tässä vaiheessa hänen kasvonsa tulivat jokaiselle maataloustuottajalle tutuiksi.

Hän päätti keskittyä freelancetoimittajan töihin, joita hän oli tehnyt jo vuosia oman työn ohella.

Maaseutumedia.fi -sivuston hän avasi vuonna 2014.

”Olin jo nähnyt, että freelancerina juttukauppa on tulossa tiensä päähän. Toimeksiannot vähenivät. Olin myös miettinyt, että olisipa kiva kirjoittaa tärkeistä aiheista ilman julkaisijan asettamia rajoituksia. Isoilla lehdillä, Helsingin Sanomilla ja Maaseudun Tulevaisuudella, on omat sidoksensa. Halusin aidosti vapaan median.”

Maaseutumedia on yhden miehen nettilehti. Sivustoa lukiessa tulee mieleen, onko kyseessä kuitenkin blogi. Lukijalle on selvää, että Koivisto on valinnut puolensa. Hän kirjoittaa provosoivasti ja suomii usein esimerkiksi Maatalousvirastoa ja erityisesti eläinsuojelijoita.

Kirjoitus Sikakuva kahdella tapaa, jossa Koivisto näyttää sanoin ja kuvin eläinsuojelijoiden vääristelevän eläintilojen todellisuutta, on kerännyt sivulle kymmeniä kommentteja. Hän on kirjoittanut myös muita artikkeleita, joissa eläinsuojelujärjestöjen tekemiset tuomitaan valheellisiksi.

Koivisto sanoo järjestöjen levittävän propagandaa ja väittää salakuvaajien tuoneen sikatilalle tarttuvan taudin. Väitteet eivät aina noudata journalistia periaatteita, ja joskus Koivisto on muuttanutkin tekstejään kritiikin jälkeen. Useimmiten hän kuitenkin pysyy kannassaan.

”Teen joka päivä töitä sen asian kanssa, että en antaisi omien mielipiteitteni näkyä jutuissa. Eläinsuojelujutuissa se on minulle erityisen vaikeaa. Myönnän, että sympatiani ovat tilallisten puolella.”

Koivistolla ei ole omakohtaista kokemusta salakuvauksista, mutta jälkensä ne ovat häneen jättäneet.

Eläinsuojelijoita Koivisto soimaa eläinten inhimillistämisestä ja tuottajien tarkoitushakuisesta mustamaalaamisesta. Itse hän käyttää samoja aseita, mutta toisiin tarkoituksiin. Hänen teksteissään sika on hupaisa tyttösika ja pulleat eläimet massuttavat velliä. Sanavalinnoilla on merkitystä mielikuvien luojina.

”Onko noin? Kiitos palautteesta, kiinnitän tähän jatkossa huomiota”, Koivisto vastaa ja vaikuttaa yllättyneeltä. Samansuuntaista kritiikkiä hän tosin on saanut aikaisemminkin.

”Kritisoida saa. Kestän sen kyllä.”

Hirtehisestä tyylistä huolimatta Maaseutumedian artikkelit ovat asiantuntevia. Kaikesta näkee, että Koivisto tuntee maaseudun, maatalousalan ja sen erikoissanaston, tukiaiskiemurat ja lainsäädännön koukerot. Esimerkiksi artikkelit tukisäännöistä avaavat tuottajien silmiä Maatalousviraston tai MTK:n antamien kapulakielisten silpputietojen sijaan.

Sivustolla käy parhaimmillaan 200 000 lukijaa kuukaudessa. Viime vuonna Koivisto lanseerasi sivulle maksullisen klubin, jonka jäsenmaksun taakse osa jutuista on pantu. Pääosa Maaseutumedian tulovirroista on yritysyhteistyön peruja. Koivisto kirjoittaa jutun yrityksestä tai sen tuotteesta ja saa siitä maksun.

”Mikael Pentikäinen sanoi minulle kerran, että tuollaisiin juttuihin on merkittävä, että kyseessä on mainos. Olen eri mieltä. Lukijat eivät ole tyhmiä. Jutun lopussa olevat linkit kertovat, että kyse on yhteistyöjutusta.”

Kielteistä palautetta on joskus tullut lukijoiltakin. Sen vuoksi Koivisto sanoo ottavansa nyt tavaksi, että merkitsee yhteistyöjutut selkeämmin.

Maaseutumedia perustuu vuorovaikutukseen. Useimpien tekstien perässä onkin runsaasti kommentteja. Koivisto vastaa niihin kaikkiin. Maaseutumedia on aktiivinen myös Facebookissa, Instagram-tilin avaaminen on työn alla.

”Ilman keskustelua ei olisi juttujakaan. Se, että joskus kirjoitan provosoivasti, ei ole tarkoitushakuista. Se vain on minun tyylini. Kirjoitan totuudellisesti, mutta toivon että huumoria olisi teksteissä mukana. Johtotähtenä on, että kirjoitan maaseudusta ihminen edellä”, hän muotoilee.

”Kirjoitan mielelläni maatalouden lisäksi esimerkiksi arkkitehtuurista ja kulttuurista. Luetuimmat juttuni liittyvät tukipolitiikkaan ja eläinsuojeluasioihin, mutta toivon että lehti tavoittaisi lukijat monipuolisella tarjonnalla.”