”Boikotti on huono tapa antaa palautetta”

Eduskunnassa kommenttia kärkkynyt Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen sai pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) 10. maaliskuuta tylyn kohtelun: sinulle en vastaa.

”Kysyin, että onko meillä henkilökohtainen ongelma. Sipilä vastasi, että on”, Parkkonen kertoo.

Parkkonen twiittasi aiheesta. Palaute oli kahtalaista: toiset pitivät tapausta skandaalina, toisten mielestä kärkäs toimittaja sai ansionsa mukaan.

Tapauksen jälkeen Parkkonen ei ole Sipilän kanssa keskustellut, mutta uskoo, ettei boikotti ole pitkäikäinen. Hän myöntää, että ”näsäviisastelevaan” toimittajaan voi helposti mennä hermot.

Tapaus on yksi tämän hallituskauden sarjassa, jossa päättäjät kieltäytyvät antamasta haastattelua. Laillisuusvalvojien käsittelyyn niistä on päätynyt ainakin kaksi:

Lokakuussa toimittaja Jari Hanska kanteli oikeusasiamiehelle valtiovarainministeriön päätöksestä olla antamatta hänelle haastatteluja. VM:n mielestä Hanska ei olisi aiemmin noudattanut Journalistin ohjeita.

Helmikuussa oikeuskansleri totesi, ettei Timo Soini (ps.) laiminlyönyt tasapuolista tiedonjakamista ulkoministerinä laittamalla Hufvudstadtsbladetin haastattelupyynnön ”pahnanpohjimmaiseksi” rasismivihjailujen vuoksi. Nyt jo päättynyt KSF Media -boikotti kirvoitti myös Politiikan toimittajien yhdistykseltä kannanoton ja eduskunnassa kirjallisen kysymyksen.

Politiikan toimittajien uusi puheenjohtaja, Hbl:ssa työskentelevä Sylvia Bjon toivoo keskustelun nousevan periaatteellisemmalle tasolle. Hän on huolissaan siitä, että toimittajia valikoidaan, heitä estetään tekemästä työtään tai jutuille asetetaan sisällöllisiä ehtoja.

”Toimittajille saa antaa työstään palautetta, mutta se pitää antaa palautteen muodossa”, hän sanoo.

Bjon muistuttaa, että kritiikille on olemassa kaikille avoin keinovalikoima: oikaisut, vastineet ja kantelu Julkisen sanan neuvostolle.

”On jokaisen vastuulla, ettei epäluuloa perinteistä mediaa kohtaa lähdetä levittämään”, hän vetoaa.

Myös Parkkonen kummeksuu poliitikkojen puheita valtamedian uskottavuudesta. Muun muassa Soini kyseli taannoin Hymyn kolumnissaan, uskovatko lukijat Ylen uutisten olevan ”aina totta”.

Pitkään politiikkaan seurannut toimittaja Yrjö Rautio pitää uutena lähinnä boikotoinnin avoimuutta.

”Aiemmin sitä ei sanottu suoraan. Haastattelupyyntöihin ei vain koskaan vastattu”, Rautio sanoo.

Toimittajien ja poliitikkojen suhteet ovat Suomessa edelleen hyvät – molempien mielestä. Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila ei kommentoi yksittäisiä boikotteja, mutta sanoo poliitikkojen olevan mielestään toimittajien tavoitettavissa ”tavattoman hyvin”.

Viestijän näkökulmasta kielenkäyttö on koventunut.

”Toimittajat tulevat ärhäkästi iholle. Poliitikkoa voidaan herkästi syyttää esimerkiksi valehtelijaksi.”

Median murros asettaa uusia haasteita poliittiselle viestinnälle. Valtioneuvoston kanslia on asettanut työryhmän arvioimaan valtion viestinnän tulevaisuutta.

”Perinteistä mediaa häviää hyvällä vauhdilla. On mietittävä mitä ja kenelle me viestimme, kun media-ala on kenties pienempi kuin nyt”, Mantila sanoo.

Selvitystyöryhmää johtava Savon Sanomien entinen päätoimittaja Jari Tourunen lupaa, ettei päättäjiä ohjeisteta sivuuttamaan ammattijournalisteja jatkossakaan. Hän tunnistaa ajatuksen siitä, että poliitikot uskovat sosiaalisen median turvin päässeensä irti perinteisen median lieasta, muttei pidä sitä kovin viisaana.

”Poliitikko voi saada äänensä kuuluviin toistakin kautta, mutta riskeeraa paljon, jos jättää uransa ja työnsä sosiaalisen median varaan. Sama pätee kansanedustajien ja ministereiden lisäksi myös virkamiehiin.”