Ihan tavallista työtä

Yksi asia oli Boston Globe -lehden toimittajille Mike Rezendesille, Sacha Pfeifferille ja Walter Robinsonille selvä. He eivät halunneet, että elokuva tekee heistä sankareita.

”Ensimmäisen kerran meiltä pyydettiin lupaa elokuvahankkeelle vuonna 2008. Höh, ajattelimme”, Robinson muistelee.

Hän vertaa journalistin työtä makkaran tekemiseen. Se on amerikkalainen sanonta, joka viittaa tylsään puuhaan.

”Hollywood kertoo toisenlaisia tarinoita. Emme oikein ymmärtäneet, kuka haluaisi katsoa elokuvan työstämme.”

Kiinnostukselle oli selkeä syy. Tutkivan journalismin Spotlight-tiimin muodostanut kolmikko oli avainasemassa, kun Boston Globe paljasti vuonna 2002 katolisen kirkon laajan salailun. Yksittäisiltä vaikuttaneista tapauksista hahmottui journalisteille selkeä järjestelmällinen jatkumo. Pedofiliasta epäiltyjä ja syylliksi tiedettyjä pappeja oli vuosikymmenien ajan suojeltu Bostonissa.

Joulukuussa 2002 Bostonin arkkipiispa erosi. Paljastukset eivät jääneet vain paikalliseksi asiaksi. Salailu oli ollut niin laajaa ja määrätietoista, että hyssyttelyvaiheen jälkeen katolinen kirkko myönsi ongelman.

Kun käsikirjoittajat Josh Singer ja Tom McCarthy tulivat tapaamaan toimittajia, epäilykset mutkat suoraksi vetävästä höpöleffasta alkoivat hälventyä.

”He todella tähtäsivät autenttisuuteen. He haastattelivat meitä yhä uudelleen. Saimme lukea käsikirjoituksen versioita ja he kuuntelivat, mitä halusimme muuttaa”, Robinson sanoo.

Toimittajia miellytti alusta asti tyyli, jonka elokuvantekijät olivat valinneet. Mitään ei haluttu liioitella. Tiimin jäsenet ovat samanarvoisia. Suuri osa elokuvasta sijoittuu työpöydän ääreen ja virastoihin. Jännittävintä antia ovat haastattelutilanteet.

”Elokuva ennemmin vie työstämme kuviteltua loistoa kuin lisää sitä. Me toimittajat emme ole sankareita. Työ on törmäilyä pimeässä, joskus se ei johda mihinkään. Joskus saadaan hyvä juttu aikaan”, Robinson toteaa.

Spotlight-tiimin työ johti vuonna 2003 Pulitzer-palkintoon. Elokuva, jonka pääosia näyttelevät Mark Ruffalo, Rachel McAdams ja Michael Keaton, sai kuusi Oscar-ehdokkuutta – ja huomiota Boston Globelle, jonka tilaajamäärät ovat kääntyneet nousuun. Tutkivan journalismin Spotlight-tiimissäkin on nykyään enemmän toimittajia kuin vuonna 2002, vaikka median murroksessa on yleensä siirretty toimittajia nimenomaan nopeampaan uutistyöhön.

”Minulle tärkeintä on, että elokuva jatkaa työtämme. Näistä asioista pitää puhua. Jos yksikin hyväksikäytön uhri saa siitä rohkaisua, on saavutettu jotain suurta”, Rezendes miettii.

Spotlight näyttää myös työn turhauttavan puolen. Syyskuun 11. päivän tapahtumat vuonna 2001 vievät toimittajien resursseja, vaikka pappitutkimuksissa on tehty jo läpimurto. Vielä ikävämpi on tilanne, jossa elokuvan Robinson joutuu toteamaan, että johtolangat pedofiilisalailun selvittämiseen olisivat olleet hänen nenänsä edessä jo vuosia aiemmin.

”Noin se meni, ja kyllä se harmitti”, Robinson sanoo.

”Olimme olleet välinpitämättömiä ja uskoneet, että kiinni jääneet papit ovat poikkeustapauksia. Hyvä, että tämä puoli on elokuvassa mukana.”

Kaikki kolme toimittajaa työskentelevät yhä Boston Globelle.

Spotlightin pressipäivässä Lontoossa oli mukana myös ohjaaja-käsikirjoittaja Tom McCarthy. Hänellä on selkeä näkemys siitä, miksi toimittajien tarina piti kertoa näytelmäelokuvan eikä dokumentin keinoin.

”Fiktioelokuva tekee erilaisen, syvemmän tunteellisen vaikutuksen, ja se leviää laajemmalle. Jos elokuva onnistuu, sen näkevät miljoonat katsojat”, McCarthy toteaa.

Vakavasti toimittajien työhön suhtautuvan elokuvan saaminen tuotantoon ei ollut yksinkertaista. McCarthy ja Singer neuvottelivat ensin suurten Hollywood-studioiden kanssa.

”Isot studiot olivat epävarmoja. He halusivat selkeämmin yhden päähenkilön. Elokuvassa olisi pitänyt olla myös pahishahmo”, McCarthy kuvailee.

”DreamWorks olisi ollut kiinnostunut, mutta heille ongelmaksi taisi muodostua heidän levityssopimuksensa Disneyn kanssa.”

McCarthy uskoo, että Yhdysvalloissa Disney ei olisi halunnut tarttua elokuvaan, jossa on kaksi tulenarkaa aihetta, uskonto ja pedofilia.

Lopulta elokuvan tuotti Open Road Films, uusi keskisuuri yhtiö. Budjettia jouduttiin leikkaamaan kolmanneksella aiemmin kaavaillusta, McCarthy kertoo.

Useimmissa Euroopan maissa elokuvan oikeudet päätyivät Sonylle, jonka elokuvateatterilevitystä edustaa Suomessa Disney. Ironista kyllä Spotlightin levittää siis Suomessa Disney.