Journalismi

Huorittelijat

Journalisti soitti toimittajia häiriköiville miehille ja kysyi, miksi he haluavat toimittajien tulevan raiskatuiksi.

Petturihoro.

24. marraskuuta Uuden Suomen toimittaja Linda Pelkonen kirjoittaa uutisen Kempeleen epäillystä raiskaustapauksesta. Pelkonen kysyy paikalliselta rikoskomisariolta, miksi poliisi on kertonut julkisuuteen alaikäisen raiskauksesta epäiltyinä vangittujen nuorukaisten ulkomaalaistaustaisuuden. Syntyy uutisjuttu, jossa Pelkonen ei kommentoi komisarion perusteita mitenkään.

MV-lehti julkaisee vielä samana päivänä jutun, jossa Pelkosta kutsutaan ”suvakkitoimittajaksi”. Jo poliisin tiedotuslinjasta kysyminen on kovan linjan rasisteille aivan liikaa. Jutun kommenttiketjussa Pelkonen on ”naiivi sinisilmäinen 20-vuotias lapsi”, ”tunneköyhä suvakki-feministi” joka kuuluisi ”sorakuopan reunalle”, ”huora toimittaja” ja ”idioottipentu”.

Joku postaa kommenteihin Pelkosen puhelinnumeron.
Miesääni kertoo puhelimessa, että toimittajan ”kannattaa katsoa, missä liikkuu”. ”Mulla on uusi reitti, missä mä nykyään ulkoilutan mun koiraa. Sä et ehkä tiedä vielä, mutta meistä tulee hyviä ystäviä”, mies sanoo.
 

MV-lehden keskusteluketjussa on äänessä 18-vuotias varkautelainen Riki Tenhunen. Tenhunen kirjoittaa lähettävänsä ”huoralle täyslaidallisen”, ja kehottaa muitakin lähettämään ”huoralle kiitospostia”.
Suoraan Pelkoselle lähettämässään Messenger-viestissä Tenhunen osoittaa myös synonyymien hallintaa.
”Petturihoro”, Tenhunen kirjoittaa.
 

Muutamaa viikkoa myöhemmin Riki Tenhunen on puhelimessa hiljainen, mutta uhmakas. Hän sanoo kirjoittavansa tällaisia viestejä ”hetken huumassa”, sen enempää ajattelematta. Hän ei kadu Pelkoselle lähettämänsä viestin sanavalintoja.
”Miksi pitää olla sellainen maanpetturi?”

Kysyn Tenhuselta, onko hänen tavoitteenaan saada uhrinsa pelkäämään. Kuten niin monet, Tenhunen on valinnut kohteekseen nuoren naistoimittajan. Taustalla taitaa olla naisvihaakin, vai miten on, Riki?
”Eeei se pelko mikään tavoite ole. Enkä minä naisia vihaa. Mutta vihervasemmistolaisia suvakkeja vihaan kyllä.”

Kysyn Tenhuselta, eikö hän kykene sävykkäämpään viestintään. Hetken nuorukainen kuulostaa vaivaantuneelta.
”Pistää vaan niin vihaksi.”
 

Bloggari Emmi Nuorgam kirjoitti 20. marraskuuta blogissaan Anttilan lelukuvaston vanhahtavista sukupuolirooleista. Nuorgamin saamissa viesteissä joku fantasioi raiskauksella, toinen kohdun repimisellä irti.

Yhtäkkiä Nuorgam oli ”paska”, ”pedofiili” ja ”saastainen lutka”.

Pahin kuona Nuorgamille tuli anonyymisti, aivan kuten Pelkosellekin.

Silti nykyään saa varautua myös oikealla nimellä lähetettyyn uhkailuun ja huoritteluun, erityisesti jos on nainen ja käsittelee maahanmuuttoaiheita.

Nuorgam ja Pelkonen antoivat saamiaan viestejä käyttööni tätä juttua varten, ja lisää löytyi MV-lehden keskusteluketjuista. Näiden pohjalta otin yhteyttä kymmeniin ihmisiin. Sain keskusteltua muutaman uhkailijan ja uhoajan kanssa.

Vantaalainen Kimi Kokko kirjoittaa Emmi Nuorgamille: ”Siis ei vittu, sä oot kyllä ihan täyttä PASKAA PASKAA.”

”En mä sitä kadu”, Kokko kertoo nyt.
”Mulla on oikeus ilmaista itseni miten vaan”, Kokko sanoo ja lisää Nuorgamin itsensä arvostelleen Anttilaa kovin sanakääntein.

Jokin tässä ei täsmää. Miten Anttila ja sen kuvasto on vantaalaisnuorukaiselle niin rakas, että hän katsoo ilman muuta oikeudekseen osallistua tavarataloa kritisoivan toimittajan joukkoryöpytykseen?
Kokko ei oikein edes muista, mitä Nuorgamin teksti käsitteli.
”Siinä oli jotain lasten leluja ja sukupuolijuttuja. En ymmärrä, miksi niistä pitää nostaa kauhea haloo. Kyllä mä mielipiteeni käyn kirjoittamassa, on sitten vastassa toimittaja, kansanedustaja tai suvakki.”

Vihaatko naisia? Etkö halua, että he esittäisivät mielipiteitään?
”En mä etsi naistoimittajia voidakseni haukkua niitä.”

Mitä ajattelisit, jos joku kirjoittaisi julkisesti tyttöystäväsi tai vaimosi olevan ”paskaa paskaa”?
”En mä tykkäisi siitä. Mutta jos mun mutsi tai vaimo vaikka puolustaisi Tapanilan raiskaajia, ymmärtäisin, että vihapostia tulisi. En mä tykkäisi siitä, mutta jos se olisi itse aiheutettua…”
 

Outokumpulainen Julius Räsänen nimittelee MV-lehden palstoilla Nuorgamia ”lesboksi, feministiksi ja suvakiksi”. Toisen jutun yhteydessä hän epäilee raiskaustilastoista kirjoittavan MTV:n Mari Sarolahden tekstin kielivän ”munan puutteesta”.

”Nähtävästi niin on”, Räsänen sanoo.
”Ainahan joka asiaan voi palautetta laittaa. Eikös se ole ihan mukava, että asioissa on kaksi vastapuolta? Jos tuntee itsensä loukatuksi, niin se on voi-voi. Mullahan on sananvapaus tässä maassa ainakin vielä.”

Räsänen sanoo, että hänen yhteiskunnallisista mielipiteistään ei olla valtamediassa kiinnostuneita, ei vaikka ne muotoilisi asiallisemmin.
”Mää olen kato vastapuolella kuin nää suvakit. Jokainen saa koittaa tuhota tätä maata niin paljon kuin kerkeää, mutta ei ne onnistu siinä. Se on päivänselvä asia. Kyllä jos joku tässä asiassa on idiootti, ne on ne suvakit. Et sinäkään anna taloasi jollekin mutiaiselle, joka ilmoittaa tulevansa siihen asumaan, vai annatko?”

Myöskään Räsänen ei oikein muista, mistä Emmi Nuorgamin kirjoituksessa oli kyse.

Tavoitan Facebookissa nimimerkkiä Pierre Pascal Papillon käyttävän kajaanilaisen Matin. Hän on haastatelluistani kielenkäytöltään aggressiivisin. Hän kirjoittaa Linda Pelkoselle: ”Olet juuri sellainen suvakki jonka kuuluisi astua miinaan.”

Papillon-Matti suostuu kirjoittamaan Messengerin kautta vastaukset kysymyksiini. Hän kertoo, ettei muista enää koko Pelkosen juttua, ja lisää uhkaavan viestinsä johtuvan siitä, että ”teitä idiotismin ja jälkeenjääneisyyden esihistoriallisia, ongelmat kieltäviä, maailmanrauhaan uskovia ääliöitä on niin lukematon määrä”.

”Mielipiteeni oli asiallinen ja oikeeseen osuva, joten en näe kommenttiini mahdollista muutosta kaipaavia korjauksia”, Matti kirjoittaa.
”Teidänlaisenne toimittelijat ovat omiaan heikentämään maamme kansallista turvallisuutta. Onko teidän mielenne aivopesty ja kenen toimesta, sen tietää todennäköisesti vain se pieni sieluinen Punavuorelainen hipsteriyhteisönne.”

Kysymys naisvihasta jää vaille suoraa vastausta.
”Sinähän se toimittelija olet, miksi tuollaisia minulta kysyt? Väännä gallupit samaan muotoon kuten pokeria pelatessasikin tekisit, eli huijaamalla.”

Rajaton käsitys sananvapaudesta yhdistää monia huutelijoita. Harhaluuloksi tuntuu olevan vakiintumassa, että nimittely ja uhkailukin on sanavapauden nojalla sallittua.

Emmi Nuorgam teki uhkailijoistaan rikosilmoituksen heti marraskuussa. Se ei johtanut mihinkään. Nuorgamille soitettiin jo muutaman päivän kuluttua Pirkanmaan poliisilaitokselta. Puhelimessa kerrottiin, että anonyymiviestien lähettäjien selvittäminen ja syytteiden nostaminen olisi lähes mahdotonta. Mitään ei pystyttäisi tekemään, ennen kuin jotain konkreettista uhkaa ilmenisi.

”Muistan varmasti lopun ikääni, miten poliisi ilmaisi asian. Ethän sä nyt oikeesti usko, että kukaan sun kohtua tulisi repimään irti. Päädyimme siihen, että viestit merkitään vain tiedoksi. Hän sanoi, että korvaukset, joita voisin saada olisivat maksimissaan kymmenen euroa, ja kysyi kannattaako tähän ruveta.”

Hämmentävää kyllä, aloite Nuorgamin rikosilmoitukseen tuli poliisilta.
”Nettipoliisi kertoi minulle tarkkaan, mitkä syytekohdat uhkailut täyttivät. Mutta ilmoituksen jälkeen soittaneen poliisin asenne oli aivan päinvastainen.”
 

Tammikuun alussa Linda Pelkonen saa postia kihlakunnansyyttäjältä. Pelkonen teki marraskuussa rikosilmoitukset, Riki Tenhusesta ja turkulaisesta Tero Laineesta.

Syyttäjä katsoo kirjeessään, että ”loukkaus on tapahtunut sellaisen aihealueen piirissä, jonka tällä hetkellä tiedetään herättävän voimakkaita mielipiteitä”. Syyttäjä rinnastaa toimittajat poliitikkoihin ja muihin julkisiin toimijoihin:
”Toimittajien edellytetään oikeudellisessa mielessä sietävän enemmän loukkaavia kommentteja kuin jonkun julkisuudelta suojassa työtään tekevän henkilön.”

Tenhusen ja Laineen tapaukset katsotaan vähäisiksi. Esitutkinnat lopetetaan. Pelkosen ei katsota voivan perustellusti tuntea olevansa vaarassa.

Päätöksen tehnyt kihlakunnansyyttäjä Sonja Varpasuo sanoo, että kunnianloukkaustapausten kynnys on aina korkeampi, jos esitetty arvostelu liittyy ammatissa toimimiseen.
”Arvostelua pitää kestää, jos se liittyy työhön eikä toimittajaan henkilönä.”

Tekstistään huolimatta Varpasuo ”ei osaa sanoa”, pitääkö toimittajan sietää muita ammattiryhmiä enemmän juuri persoonaan käyviä loukkaavia kommentteja.
Päätöksen mukaan ”tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista”.

Eikö yhteiskuntamme vihantäyteinen keskusteluilmapiiri voisi olla tällainen yleinen etu?
”Minusta tässä tapauksessa ei, mutta joku toinen voisi tulla toiseen lopputulemaan. Ja jos tilanne jatkuu tällaisena, en näe estettä ettei se voisi olla.”

Valtakunnansyyttäjän tiedottaja välittää haastattelupyynnön myös yleisemmistä linjauksista viime kädessä vastaavalle valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle. Nissinen ei kuitenkaan voi vastata: Valtakunnansyyttäjä ei kommentoi yksittäisiä päätöksiä julkisuudessa.
 

Kysytään siis turkulaisen Tero Laineen perusteluita omalle käytökselleen. 43-vuotias Laine välttyi esitutkinnalta, vaikka toivoi tekstiviestissään Pelkoselle, että ”seuraava kulttuuri rikastus osuu kohdallesi henkilökohtaisesti”.

Rasististen ja naisvihaisten keskustelujen terminologiaa tunteva ei voi erehtyä Laineen viestistä. Hän toivoo Pelkosen tulevan raiskatuksi.
”Se on toivomus”, Laine sanoo. ”Ei uhkaus.”

Toivot siis että Pelkonen tulisi raiskatuksi?
”Älä oo naurettava itte. Toi on just teidän toimittajien ongelma. Te käännätte kaikki asiat päälaelleen.”

Viestiäsi on mahdoton tulkita muulla tavalla, kuin että toivot Pelkosen tulevan raiskatuksi.
”Ei! Jos hän kirjoittelee tolla tavalla… Teillä toimittajillakin on vastuu mitä kirjoitatte.”

En osaa tulkita viestiäsi muulla tavalla, kuin että toivot hänen tulevan raiskatuksi.
”Se on teidän toimittajien ongelma.Ette te osaa tulkita paljon muutakaan.”

Laine lopettaa puhelun.
 

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren sanoo, että rikosilmoitus kannattaa aina tehdä, jos jutuista saadut viestit käyvät uhkaaviksi. Elfgren teki itse loppukesästä ilmoituksen omasta nettihäiriköstään, vaikka tietääkin, etteivät poliisin resurssit tahdo riittää juttujen tutkimiseen.
”Toimittajan ammatti ei tarkoita, että henkilökohtaisuuksiin menemistä tarvitsisi sietää.”

Elfgren sanoo, että kynnys toimittajien ahdistelemiseen on madaltunut muissakin kuin maahanmuuttouutisissa.
”Yhteiskunnallinen ilmapiiri on johtanut siihen. Mutta on tietenkin niin, että rikollisen viestin rajaa on vaikea määritellä. Tärkeää on ennen kaikkea oma kokemus, tunteeko tulleensa loukatuksi tai olevansa uhattuna.”

Elfgren myöntää, että resurssien lisäksi poliisin motivaatio voi olla ongelma.
”Someen erikoistuneen nettipoliisin ja jonkun somesta ymmärtämättömän poliisin ymmärrys uhkailun vakavuudesta voi olla aivan eri tasolla.”

Elfgrenin keskeinen neuvo toimittajille on, että uhriutua ei pidä.
”Silloin antaa uhkailijalle sen mitä hän haluaa. Tämä vaatii tahdonlujuutta, mutta roskapalaute kannattaa yksinkertaisesti jättää lukematta. Lisäksi, työnantajalla on vastuu toimittajan työturvallisuudesta. Jos uhkailua tulee, on mediatalon asia arvioida tarvittavat toimenpiteet. Omaa psyykettä sillä ei kannata rasittaa liiaksi.”

Freelancereiden kohdalla mediatalojen turvallisuuskäytännöissä on vaihtelua. Uhkailluksi tulleen freelancerin kannattaa hakea apua Journalistiliitosta, liiton työehtoasiamies Jussi Salokangas sanoo.
 

Olen itsekin joskus sortunut epäasialliseen nimittelyyn kirjoituksissani. Muun muassa tullessani loppuvuodesta 2011 irtisanotuksi Otavamedialta, kirjoitin blogitekstin, jossa toivotin yhdelle esimiehistäni syöpäkuolemaa. Esimerkiksi nettioperaattorini asiakaspalvelijalle olen sadatellut, nimitellytkin.

Näissä ei ole mitään puolusteltavaa. Ymmärrän, miltä kiehuva viha tuntuu, ja itse vihaa ainakin minun olisi tekopyhää paheksua.

On kuitenkin vaikea ymmärtää tätä juttua varten haastateltujen raivoajien vihan pysyvyyttä. Haastatteluista jäi päällimmäiseksi tunne, että puhun nationalismin, puhtaanvalkoisen Suomen ja rasismin nimeen vannovien uskonsoturien kanssa.

On hämmentävää, että harva huorittelija ajattelee tehneensä väärin, tai edes toimineensa harkitsemattomasti.

Jututtamistani ihmisistä ainoastaan MV-lehdessä toimittajaa huoraksi kutsunut ja toisen raiskausta toivonut varsinaissuomalainen Arto katsoi toimineensa väärin ja ymmärtävänsä nyt, että MV-lehteä ei kannata lukea, varsinkaan ilman kriittistä etäisyyttä. Masennuksesta ja jonkinasteisesta alkoholiongelmasta kärsivä Arto sanoi olevansa sivuston vietävissä ennen kaikkea silloin, kun ”lääkkeiden ottaminen on unohtunut”.

Jokainen voi miettiä, mikä vihasivujen vastuu ylläsanotun valossa on.

EDIT: Lisätty poisjääneitä linkkejä 4.2. klo 13.05.