Kannattava, velaton ja kasvussa

El Confidencialin toimitus täyttää ison kerroksen modernissa toimistotalossa Madridin Pozuelossa, kivenheiton päässä keskustasta.

Se on kuin minkä tahansa lehden toimitus. Tuolla istuu politiikka ja kotimaa, tuossa taloustoimitus, ulkomaandeski ja peräosassa urheilu. Lehdellä on myös kevyempiä artikkeliosioita ja tekniikan sivusto. Erillinen julkkisjuorupalsta on nimeltään Vanitatis.

”Painoksia” julkaistaan verkossa kahdesti päivässä, mutta niitä on päivitettävä, ja sitä varten on oma deskinsä.

Salaperäisessä ovessa lukee ”Laboratorio”. Sen takana kymmenkunta nörtti-toimittaja-graafikkoa tekee jatkuvaa ulko-asu- ja verkkosuunnittelua.

Sivuille haetaan riippumattoman laatulehden tyylikkyyttä ja selkeyttä. Ulospanon pitää olla erilainen eri laitteille: älypuhelimeen, tablettiin ja tietokoneelle. Liki puolet lukijoista käyttää jo mobiilinäyttöjä.

Lasiseinäisessä kulmahuoneessa istuu itse julkaisija, pääomistaja ja yksi perustajista, toimittajataustainen José Antonio Sánchez.

El Confidencial on pitkälti taloustoimittajien projekti. Perustajilla oli kontaktit yritysmaailmaan. Kontaktien avulla lehti aloitettiin vuonna 2001.

Espanjan isoja lehtitaloja riepottelee täydellinen myrsky. Uppoamisvaarassa ne heittävät väkeä yli laidan. Samaan aikaan El Confidencial tekee voittoa ja palkkaa lisää toimittajia.

Vain verkossa julkaistava El Confidencial on 14 vuodessa kasvanut pienen porukan hankkeesta 120 ihmistä työllistäväksi, täysimittaiseksi tiedotusvälineeksi. Sitä tekee yli 80 toimittajaa.

Lisää väkeä on pestattu läpi Espanjan talouskriisin, kun vanhat lehtitalot ovat irtisanoneet. Toimintaa on kehitetty voittovaroilla, ei velaksi.

Kasvu on ollut tasaista. Yritys kertoo viime vuoden liikevaihdokseen noin 9,5 miljoonaa euroa, josta voittoa kertyi reilu miljoona. Raha tulee ilmoituksista. Sisältö on lukijalle maksutonta.

Esimerkiksi yhtenä tavallisena syyskuun arkipäivänä El Confidencialin sivuja luettiin 950 000:lta eri päätelaitteelta.

Taloustoimittaja ja varapäätoimittaja Carlos Sánchez, 58 (ei sukua pääomistajalle) tuli taloon arvostetusta talouslehdestä Expansiónista 2005.

”Meitä oli silloin 14 ihmistä, jotka teimme kaiken. Tämä oli aluksi newsletter-tyyppinen tuote lähinnä talousvaikuttajille”, Sánchez sanoo.

Lehden nimi tarkoittaa ”luottamuksellinen”. Nimiön alla on lehden määritelmä ”El diario de los lectores influyentes – vaikutusvaltaiselle lukijalle”.

Sánchez on työskennellyt myös radiossa ja tv:ssa ja arvostetussa El Mundo -lehdessä, jota oli perustamassa vuonna 1989.

”El Mundo oli hyvin kannattava sanomalehti. Sitten siitä alettiin luoda monimediakonsernia, liittää mukaan radio- ja tv-toimintaa ja muuta. Siinä menetettiin paljon rahaa, eikä sitä osattu tehdä.”

”Samalla lehti kärsi. Olisivat luulta- vasti pysyneet kannattavana, jos olisivat keskittyneet vain lehdentekoon”, Sánchez sivaltaa.

Velkainen El Mundon konserni on päätynyt italialaisen Corriere della Seran julkaisijalle, RCS-ryhmälle, jonka pääomistaja on nykyisin autotehdas Fiat.

”Espanjan suurten lehtien kasvumalli oli luoda monimedia-konserneja. Niin tekivät myös El País, ABC ja La Vanguardia. Väitän, että se kasvumalli on upottanut lehtitalot”, Sánchez sanoo.

Lehtien avoimet internetsivut ovat erittäin luettuja, mutta talouskriisissä paperilehtien levikit ja mainostulot romahtivat. Nettimainostulot kasvavat hitaasti. Velkaantuneina konsernit eivät ole kestäneet tilannetta.

Paikallislehdet, jotka eivät lähteneet kalliisiin investointeihin, ovat pysyneet kannattavina.

El Confidencialin malli on konservatiivinen. Se haluaa olla vain sanomalehti. Perinteinen, ammattitaidolla toimitettu sanomalehti internetissä.

”Me osaamme tehdä tasan yhtä asiaa: digitaalista lehteä internetiin. Keskitymme tiiviisti siihen. Siksi tämä kasvaa”, Sánchez sanoo.

”Meille on myös selvää, että haluamme tehdä perinteistä journalismia. Emme ole sosiaalinen verkosto, emme sisältöalusta, emme televisio netissä.”

Omistajat ovat sijoittaneet voitot lähes kokonaan yritykseen. Alussa investoitiin toimittajiin. Nyt on pari vuotta keskitytty parantamaan teknologiaa. Sitten taas on tarkoitus palkata toimittajia ja parantaa sisältöä.

Ulkomaanseuranta on toistaiseksi freelancerien varassa. Pieniä aluetoimituksia on vasta kaksi, kolmas perusteilla.

Toimituksen ilme on melko nuorekas, mutta vastuuasemissa ovat konkarit. Toimittajan lähtöpalkka on 1 200 euroa kuussa. Se maksetaan 14 kertaa vuodessa. Se on vähän, Sánchez myöntää, mutta espanjalaisessa mediakentässä nykyisin jopa yläkanttiin.

Toimintakuluista palkat ovat 80 prosenttia, hän sanoo.

El Confidencial osoittaa, miten kevyin kustannuksin täyden palvelun päivälehti voi toimia verkossa. Silti Carlos Sánchez uskoo yhä myös paperilehteen.

”Ei paperilehti kuole. Mutta sen täytyy pystyä tekemään omanlaisensa tuote, joka ottaa etäisyyttä internetin välittömään tiedonjakeluun”, hän sanoo.

”Paperilehdillä on paikkansa, jos ne julkaisevat suuria, kokeneiden tekijöiden mietittyjä juttuja. Nyt sen sijaan vanhoja toimittajia irtisanotaan, kun he eivät jaksa tviittailla presseistä.”

Sánchezin mukaan lehtitaloissa on erehdytty luulemaan, että paperilehti ja internet ovat sama asia.

”Internet on fantastinen, mutta sillä on omat rajoituksensa. Tiedon esillepano on hankalampaa, otsikot hallitsevat liikaa”, monessa mukana ollut mies pohtii.

El Confidencial panostaa myös taustajuttuihin, mutta Sánchez ei innostu niiden julkaisemista paperilla. Hän kertoo, että paperiversiosta ja maksumuurista väitellään toimituksessa usein.

”Mutta sivujen sulkeminen karkottaisi meiltä uusia lukijoita. Toistaiseksi olemme kasvaneet näin. Joka vuosi.”

EDIT 9.12. kello 11.10: Kuvatekstiin korjattu henkilön nimi. Kuvassa on  varapäätoimittaja Carlos Sánchez – ei lehden omistaja José Antonio Sánchez.