Ihollani loisinut syyhy oli jälleen kerran selvinnyt yhdestä kalliista hoidosta. Olin käyttänyt jo satoja euroja syyhypunkkien tappamiseen, tuloksetta. Nyt päätin turvautua kaverilta kuulemaani epätoivoiseen keinoon: hevosille tarkoitettuun kutinavoiteeseen.
Netin keskustelupalstoilla kuiskittiin, että hevosrasvan vaikuttava aine on sama, jota Ruotsissa määrätään ihmisten syyhyn hoitoon. Suomessa sitä ei kuitenkaan myyty ihmisiholle.
Niinpä ostin Puuilon lemmikkiosastolta puoli litraa Bionixiä. Se päätti kutisevan kärsimykseni, ja vieläpä paljon edullisemmin kuin apteekin kalliit rasvat.
Seuraavana päivänä Helsingin Sanomien työhaastattelussa haastattelija kysyi juttuideaa. Kerroin hänelle hevosrasvasta. Sanoin kuulleeni, että ihmiset hoitavat syyhyään erikoisella keinolla. Esihenkilö nauroi ja kertoi hieman myöhemmin, että sain toimittajan töitä kesäksi.
Hieman työhaastattelun jälkeen menin tuuraamaan Hesarin kaupunkitoimitukseen yhdeksi työpäiväksi. Ehdotin, että soittaisin Puuiloon ja kysyisin, ovatko ihmiset alkaneet ostaa hevosten kutinavoidetta tavallista enemmän.
”Hevosille tarkoitettu kutinavoide alkoi käydä Puuilossa kaupaksi liiankin hyvin”, otsikossa luki. Hevosrasvasta alettiin puhua maakuntalehdissä, podcasteissa, Tiktokissa.
Pian lääkevirasto Fimea kertoi selvittävänsä, pitäisikö hevosrasvan myynti kieltää. Kansanedustajat vaativat parempia lääkkeitä saataville, koska olivat kuulleet, että mediatietojen mukaan syyhyä hoidettiin hevosrasvalla.
Syyhy oli noussut iholtani kansalliseksi puheenaiheeksi.
MITÄ SINULLE ON SATTUNUT JA TAPAHTUNUT? LÄHETÄ TARINASI OSITTEESEEN JOURNALISTI@JOURNALISTILIITTO.FI
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena