Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa alkaa 12. tammikuuta vuoden kestävä datajournalismin täydennyskoulutus. Se on harvinainen tapaus. Syynä ovat resurssit ja raha, sanoo toimittajakoulutuksen johtaja Kaijaleena Runsten.
”Nykyinen henkilöstö on sidottu perustutkinto-opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen, johon on tietty valtion budjetista tuleva korkeakoulujen rahoitus. Osaamista täydennyskoulutuksen järjestämiseen olisi, mutta aika ei riitä edes sen suunnitteluun. Sen toteuttamiseen tarvittaisiin erillistä rahoitusta”, Runsten sanoo.
Media-alan täydennyskoulutukselle olisi kova tarve. Runstenin mukaan tuoreetkin alumnit kertovat kaipaavansa digitaitojen päivitystä. Ajantasainen osaaminen on myös innovaatioiden edellytys.
”Pelkät perustutkinnot eivät vie alaa eteenpäin. Tarvitsemme myös ammatissa toimivien osaamista”, Runsten sanoo.
Oppilaitosten kuitenkin kannattaa keskittyä perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden kouluttamiseen, sillä ne saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) rahoitusta pääasiassa valmistuneiden mukaan.
”Opetusministeriön rahoitusmallin vuoksi meille ovat ensisijaisia omien tutkinto-opiskelijoidemme opinnot. Muille kohderyhmille, kuten täydennyskoulutettaville, tarjoamme samoja opintojaksoja”, sanoo yliopistonlehtori Kari Koljonen Tampereen yliopistosta. Hän koordinoi journalistiikan kurssitarjontaa.
Koljosen mukaan OKM:n rahoituksesta yliopistolle 30 prosenttia tulee valmiista kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja kolme prosenttia jatkuvasta oppimisesta.
Tutkintojen osalta on selvää, paljonko yhdestä valmistuneesta saa rahaa. Täydennyskoulutuksen rahoituksen suhde sen tuloksiin on paljon monimutkaisempi, Koljonen sanoo.
”Ministeriön rahoitusmalli ei motivoi täydennyskoulutukseen yhtään. Rahoituksen takia joudumme miettimään, miten saamme aikaan lisää tutkintoja ja opiskelijat suorittamaan ne tavoiteajassa. Täydennyskoulutus ei ole meille keskeinen kysymys. Se on valitettava tilanne, mutta näin se vain on.”
Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuori pitää tilannetta media-alan työllisyysnäkymiä ajatellen hankalana.
”Koulutuksen rahoitusmalli ohjaa korkeakoulut tuottamaan mahdollisimman paljon tutkintoja. Se ei ole kestävää”, Varmavuori sanoo.
”Ei ole realistista olettaa, että journalistien tarve työmarkkinoilla kasvaa. Missään nimessä koulutusmääriä ei siis pidä ainakaan kasvattaa. Pitkällä aikavälillä niitä pitää ennemmin vähentää, mutta ajankohdasta ja vähentämisen tavasta pitää keskustella. Journalisteja tarvitaan myös tulevaisuudessa, mutta sitä on vaikea arvioida, mikä määrä.”
Varmavuori siirtäisi koulutuksen painopistettä perustutkinnoista täydennyskoulutukseen.
”On paljon isompi panostus kouluttaa ihminen kokonaan uudestaan kuin se, että hän saa sopivaa täydennyskoulutusta ja päivittää osaamistaan. Tämä koulutuksen rahoituksen valuvika pitäisi muuttaa.”
Haaga-Helia haki datajournalismikoulutukselleen hankerahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä jo noin vuosi sitten mutta ei saanut. Silloin mukana hakemassa oli myös media-alan työnantajia. Nyt alkavan koulutuksen Haaga-Helia järjestää yksin taustayhteisönsä Helia-säätiön tuella.
Koulutus maksaa osallistujalle 360 euroa, ja se järjestetään kokonaan verkossa. Pääopettajana toimii datajournalisti ja yrittäjä Juuso Koponen, joka on opettanut koulussa aiemmin osa-aikaisesti. Näin kurssin opetus ei ole pois perustutkinto-opiskelijoilta.
”Toki kokoaikaistenkin opettajiemme työsuunnitelmissa on jonkin verran liikkumavaraa, mutta viittä kokonaista opintojaksoa niistä ei tuosta vaan oteta”, Runsten sanoo.
Tampereen yliopistolla oli aiemmin oma media-alan täydennyskoulutuskeskus. Nykyään se tarjoaa työssäkäyville avoimen yliopiston maksullisia, viiden opintopisteen laajuisia kursseja. Täydennyskoulutukseksi sopivat erityisesti journalismin erikoisalojen verkkokurssit.
Vuosina 2022 – 2025 Tampereen yliopisto järjesti laajemman datajournalismin opintokokonaisuuden. Sen rahoitti Helsingin Sanomain säätiö.
”Ei meillä ollut rahoituskauden jälkeen omia voimavaroja ylläpitää sitä”, Kari Koljonen sanoo.
Koljonen korostaa, että vastuu täydennyskoulutuksesta kuuluu muillekin kuin yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Isot työnantajat kouluttavat työntekijöitään, mutta miten käy niiden, joita työnantaja ei kouluta?
”Ammattiliittojen ja työnantajapuolen pitäisi osaltaan huolehtia siitä, että henkilöllä, joka kokee tarvitsevansa lisää osaamista ja sen päivittämistä, on mahdollisuus saada töistä vapaata ja löytää toimivaa koulutusta”, Koljonen sanoo.
Marjaana Varmavuori muistuttaa, että lehdistön ja kustannusalan työehtosopimukset sisältävät koulutussopimuksen ja niin sanotut tako- ja kako-päivät.
Tako tulee sanoista toimituksellisen henkilöstön ammatillinen kehittämisohjelma. Kako on sama asia kustannusalalla.
”Toki Medialiiton viesti on viime aikoina ollut, että koulutuksesta, johon päiviä käytetään, pitää jatkossa olla entistä suoremmin työssä hyötyä”, Varmavuori sanoo.
Esimerkiksi media-alalla täydennyskoulutukselle on paljon tarvetta digitaalisen murroksen ja tekoälymurroksen takia. Siihen nähden on Varmavuoren mielestä kummallista, että maan hallitus tukkii koko ajan lisää mahdollisuuksia kehittää osaamista.
Petteri Orpon (kok.) hallitus poisti vuonna 2024 aikuiskoulutustuen ja aikoo rajata saman tasoiseen korkeakoulututkintoon johtavien opiskeluoikeuksien määrän yhteen. Toisaalta hallitus haluaa lisätä korkeakoulutettujen määrää, mikä vaatii lisää aloituspaikkoja.
”Osaamisen kehittäminen parantaa mahdollisuuksia pysyä töissä, työllistyä uudestaan ja varmasti myös työn tuottavuutta. Silti aikuiskoulutustuki loppui, eikä edes vuorotteluvapaalle pääse niin, että voisi opiskella omalla kustannuksellaan”, Varmavuori sanoo.
Vaikka Suomeen saataisiin mediatuki tai mediapoliittinen ohjelma, joka parantaisi journalistisen median toimintaedellytyksiä, se on työpaikkojen vähenemiselle vain jarru, Varmavuori sanoo.
”Ellei sitten EU-tasolla saada tehtyä ratkaisuja, joilla digijättien osuutta mainosrahasta kavennetaan ja journalistinen media alkaa saada enemmän.”
Kaijaleena Runsten sanoo ymmärtävänsä hallituksen linjausta rajata opiskeluoikeuksia.
”Silti työtä tai alaa vaihtamassa olevilla aikuisilla pitäisi olla mahdollisuus hankkia uutta osaamista. Lisäksi journalisteina työskentelee ihmisiä, jotka ovat tulleet alalle muun kuin journalistikoulutuksen kautta. He kaipaisivat ammattiosaamiseensa vahvistusta”, Runsten sanoo.
Runstenin mielestä yksi mahdollisuus lisätä täydennyskoulutusta on korkeakoulujen yhteistyö.
”Kaikki kuusi journalistikoulua voisivat tuoda yhteiseen kasaan jotain. Esimerkiksi kuudesta opintojaksosta kolme voisi olla jonkun ja kolme jonkun toisen oppilaitoksen toteuttamia. Mukaan saataisiin parhaat opettajat eri puolilta maata eikä syntyisi kilpailua. Siihen olemme turhan pieni maa.”
Tampereen yliopistossa säätiörahoitteinen täydennyskoulutus jatkuu syksyllä 2026. Yliopisto ja työelämäprofessori Matti Apunen saivat marraskuussa 2025 Media-alan tutkimussäätiöltä rahoituksen AI-akatemiaan, joka järjestää koulutusta tekoälystä nimenomaan pienempien tiedotusvälineiden toimittajille.
”Teemme yhteistyötä suoraan mediatalojen kanssa, mutta suunnitteilla on myös yliopistokurssi, jolle otetaan sekä maisteriopiskelijoita että työelämästä tulevia oppijoita”, Kari Koljonen sanoo.
Journalisti pyysi haastattelua täydennyskoulutuksen rahoitusmallista myös kahdelta eri virkahenkilöltä opetus- ja kulttuuriministeriöstä mutta ei saanut sitä.
Uusimmassa lehdessä
- Johtaisiko sota Suomessa itsesensuuriin? Ukrainan opit kertovat, mitä kriisi tarkoittaa toimituksille.
- Arkinen työkalu vai internet-ajan suurin mullistus? Mediatalot eivät halua myöhästyä AI-siirtymästä
- Median pitää korjata virheensä – ja päättäjien pitää luottaa mediaan
- Konsten att behålla kritisk distans även då du bastat med politiker