Kiertoilmaisut paljastavat, että itsemurha on edelleen tabu

”Poliisi ei epäile asiassa rikosta.”

Journalisteina ja uutisten kuluttajina tiedämme, että ihmisen kuolemaa käsittelevässä uutisessa ­lause tarkoittaa usein itsemurhaa. Toisinaan saatamme nähdä saman asian kirjoitettuna muotoon ”kuoli yllättäen” tai ”kyse oli äkillisestä sairauskohtauksesta”.

Kyse on kiertoilmaisuista, joita media toisinaan käyttää itsemurhista uutisoidessaan. Toimitus saattaa tietää, että poliisin tai työyhteisön tiedote ei kerro koko totuutta, mutta jättää asian selvittämisen sikseen ja hyväksyy epätäsmällisten tietojen julkaisemisen.

Valinta on ymmärrettävä. Todellisen kuolinsyyn selvittäminen on vaikeaa, ja yllättävästä kuolemasta uutisoiminen vaatii toimitukselta muutenkin tavallista enemmän inhimillisiä voimavaroja, harkintaa ja varovaisuutta.

Kiertoilmaisut kuitenkin alleviivaavat sitä, että itsemurha on edelleen tabu. Siksi on tärkeää pohtia, voisiko media puhua itsemurhasta ilman kiertoilmaisuja ja tavanomaisesta poikkeavia käytäntöjä.

---

Suomi on itsemurhatilastojen kärkimaa – tai ainakin niin olemme itsellemme kansakuntana toistaneet jo vuosikymmeniä.

1800-luvun lopulle asti itsemurha oli Suomessa rikos, jonka ­tekijää ei saanut haudata kirkkomaalle. Itsemurhan tehneen ”syntisen ihmisen” ruumista saatettiin jopa häpäistä kirkon siunauksella. Jyrkkä ja epäinhimillinen linjaus pahensi osaltaan itsemurhaan liittyvää häpeää, josta edelleen kärsimme.

Vuosittain Suomessa yli 700 ihmistä surmaa itsensä. Se on keskimäärin kaksi ihmistä päivässä. Luvut ovat kuitenkin laskeneet synkimmästä vuodesta 1990, jolloin 1 500 suomalaista teki itsemurhan.

Itsemurhien tilastointi- ja määrittelytavat kuitenkin vaihtelevat maittain. Suomen tapa on ollut hyvin rehellinen ja selkeä, mikä on saattanut nostaa Suomen sijoitusta eri maiden itsemurhavertailussa. Olemme siis saattaneet jo vuosikymmeniä käsitellä kansakuntaamme turhankin synkkänä itsemurhamaana.

Median tapa käsitellä itsemurhaa on muuttunut. Vielä 1980-luvulla media käytännössä vaikeni niistä. Muutos alkoi ­Nokia-pomo ­Kari Kairamon itsemurhan uutisoinnista vuosikymmenen lopulla. ­Nokia tiedotti, että kyse oli ”äkillisestä sairauskohtauksesta”, mutta Helsingin Sanomat kertoi myöhemmin todellisen kuolinsyyn saatuaan vahvistuksen muista lähteistä.

Eduskuntatalossa loppukesällä kuolleen kansanedustaja Eemeli Peltosen (sd.) itsemurhan uutisointi poikkesi viime vuosina nähdystä. Iltalehti kertoi omiin lähteisiinsä vedoten todellisen kuolinsyyn vain muutamia tunteja tapahtuneen jälkeen. Iltalehden uutisen jälkeen media käsitteli tapahtunutta avoimesti nimenomaan itsemurhana ilman kiertoilmaisuja. Toki tapauskin oli hyvin poikkeuksellinen.

Peltosen kuoleman uutisoinnin jälkeinen mediakeskustelu toi kuitenkin esiin myös sen, että medialle itsemurha ei edelleenkään ole aihe muiden joukossa. Esimerkiksi Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kertoi Ylen verkkojutussa 20. elokuuta, että Keskisuomalainen ei käyttänyt otsikoissaan itsemurha-sanaa ollenkaan paitsi yhdessä siteerausuutisessa.

”Lähtökohtaisesti jätimme sen otsikoista pois”, Mervola sanoi.

Samassa jutussa hän kuitenkin totesi, että ”on hyvä kertoa asiat niin kuin ne ovat, jotta ei synny väärää käsitystä ja vääriä tietoja”.

Itsemurhan ei pitäisi olla peruste poiketa tavanomaisista uutis­kriteereistä, jos kriteerit muuten täyttyvät. Täsmällisellä uutisoinnilla on tärkeä rooli johdattaa itsemurhista käytävää keskustelua, vähentää huhuja sekä lieventää aihepiiriin liittyvää salamyhkäisyyttä ja häpeää.

---

Itsemurha pysyy tabuna, jos uutisointi tai otsikointi on epämää­räistä. Näin kävi Jätkäsaaren tapauksessa, joka sattui noin ­kuukausi ­ennen Eemeli Peltosen itsemurhaa.

Heinäkuisena lauantai-iltana kaksi teini-ikäistä tyttöä kuoli hypättyään korkean talon katolta Helsingin Jätkäsaaressa. Tapahtumalla oli useita silminnäkijöitä, ja se sai myös paljon julkisuutta.

Poliisi tiedotti asiasta nopeasti, koska kuolemat tapahtuivat julkisella paikalla. Myös media reagoi nopeasti. Poliisi tiedotti, ettei ”asiassa epäillä rikosta”, mutta kyse ”ei ollut onnettomuudestakaan”.

Tutut kiertoilmaisut toistuivat sellaisenaan mediassa. Yle ­kävi ­jopa tapahtumapaikalla toteamassa kaiteen olevan niin korkea, ­ettei sen takaa putoa vahingossa. Toimitukset etsivät silminnäkijöitä ja muistuttivat, miten itsetuhoisiin ajatuksiin voi hakea apua.

Kiertely asian ympärillä oli kiusallista ja hämmentävää. ­Kaikki tiesivät, mitä oli tapahtunut, mutta joutuivat ihmettelemään, ­miten monin eri tavoin kuoleman voi kehystää itsemurhaksi käyttämättä sanaa itsemurha.

Median ei tarvitse nojata vain viranomaisilta saatavaan tietoon tai toistaa viranomaisen käyttämiä sanamuotoja. Ei media ­toimi näin muissakaan uutistilanteissa, jos yleisön oikeus totuuden­mukaiseen tietoon painaa enemmän. Nyt olisi painanut.

On selvää, että itsemurhasta uutisoimisessa tulee noudattaa ­erityistä hienotunteisuutta ja huomioida omaiset. ­Silti olisi tärkeää, että jossain vaiheessa aiheen jälkikäsittelyssä media kertoisi suoraan, mitä on oikeasti tapahtunut.

Itsemurhan ei pitäisi olla syy poiketa normaaleista uutiskriteereistä, vaikka esimerkiksi tekotapaan tai -paikkaan liittyvien yksityiskohtien kertomista on syytä välttää.

Nyt media tarjosi loputtomasti uutisia ja yksityiskohtia tapahtuneesta, muttei lopulta varmaa tietoa siitä, mitä oikein oli tapahtunut.

---

Media perustelee pidättyväisyyttään itsemurhauutisoinnissa vetoa­malla mielenterveysalan ammattilaisten ohjeistukseen. Sen mukaan uutisointi voi lisätä uusien itsemurhien todennäköisyyttä. Taustalla on ajatus, että uutisointi antaa malliesimerkin.

”Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että itsemurhien uutisointi voi lisätä itsemurhien lukumäärää”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietopaketissa todetaan.

Suositus on syytä ottaa vakavasti, eikä esimerkiksi yksityisen ­ihmisen yksityistä itsemurhaa ole tarpeen uutisoida – ellei se ole erityisen poikkeuksellinen. Jätkäsaaren tapaus oli, ja itsemurhasta uutisoimiselle olisi ollut perusteet.

Media on itsekin kertonut lukijoilleen, että käyttää kiertoilmaisuja. ”Osa yleisöstä ymmärtää, että tapauksessa epäillään itsemurhaa. Osaa kiertely hämmentää”, kirjoitti Iltalehden päätoimittaja Valtteri Varpela kommentissaan 20. elokuuta

Jos tapahtumat on jo uutisoitu ja lukijoille annettu lukuohje, ­että mistä on kysymys, voiko sanan ”itsemurha” käyttäminen u utisessa tapahtunutta enää pahemmaksi muuttaa?

EDIT: Oikaisu: 18.11. Klo 17.25. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että poliisi olisi aluksi epäillyt Jätkäsaaren kuolemantapauksessa rikosta. Näin ei ollut, vaan poliisi tiedotti alusta asti, ettei kuolemantapauksissa ollut syytä epäillä rikosta.