Yksilön rikastumisesta on tullut talousmediassa ihanne

Suomalaisten talouslehtien tapa kirjoittaa omistajuudesta on muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.

Tämä käy ilmi tutkimuksesta, jonka Economy and Society -lehti julkaisi viime vuoden lopulla. Siinä viestinnäntutkija Hanna ­Kuusela analysoi suomalaisten talouslehtien tapaa käsitellä omistamista.

Tutkimus perustuu Talouselämän ja Arvopaperin vuosikertojen 1981, 1991, 2001, 2011 ja 2021 ­sisältöanalyysille. Ajanjakson alussa ­Arvopaperi oli tosin vain pieni yhdistyslehti, joten sen rooli ­aineistossa korostuu vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

Vuosien 1981 ja 1991 talousuutisissa yritysten omistajiksi kuvattiin valtiot, kaupungit ja toiset yritykset sekä toisinaan suvut. Toimittajat ihailivat vakaata ja yhteiskunnallisesti vastuullista omistajuutta. Lehdissä esiteltiin yksilöistä ­lähinnä yritysjohtajia – ei omistajia tai sijoittajia.

Vuoden 2001 aineisto osuu ajanjaksolle, jolloin pohjoismainen talousjournalismi mullistui ja siitä tuli aiempaa arvostetumpaa. Suomessakin yritys- ja pörssiuutisten rinnalle ilmestyi talousaiheisia kolumneja ja ilmiöjuttuja. Samalla toimittajat kiinnostuivat rikkaista yksilöistä.

Suurin ero vuoden 2001 talouslehtien ja myöhempien vuosikymmenten välillä oli, että ­vuonna 2001 rikkaiden esiinmarssi kytkettiin toisinaan osaksi keskustelua taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Sen sijaan vuosina 2011 ja 2021 rikkauden ihannetta ei kyseenalaistettu eikä puolustettu. Siitä oli tullut itsestäänselvä hyve, josta ei tarvinnut edes keskustella. Varallisuuden kertyminen yksilöiden ja dynastisten sukujen haltuun alettiin esittää järkevimpänä tapana hallinnoida pääomaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkijan mukaan havaitut muutokset talous­median kuvastossa ovat osa uuden kansainvälisen talousideologian nousua. Siinä rikkaiden ­rikastumista pyritään edistämään vaatimalla heille yhteiskunnallisia erioikeuksia. Tämän väite­tään olevan yhteisen edun mukaista.