Tapaninpäivänä mediassa kävi kova kuhina Estlink 2 -sähkökaapelin rikkomisesta. Yle tilasi minulta kuvasuoran kello 18 uutis-lähetykseen.
Sain idean tehdä suoran lähetyksen samasta tilasta, jossa oli alkamassa samaan aikaan Viron hallituksen lehdistötilaisuus.
Menin tilan perimmäiseen nurkkaan ja tarkoitukseni oli tietenkin puhua hiljaa. Olin myös vakuuttunut, että lehdistötilaisuuden alku viivästyy, kuten aina ja ehdin vetää parin minuutin suoran ennen sitä. Testasin yhteyden ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ministeritkään eivät olleet vielä paikalla.
Sitten kun lähetys alkoi, lähetyksen äänet tulivat korvanappiini paljon kovempaa kuin aiemmat ohjaajan komennot. Kun oli vuoroni puhua, hiljensin omasta mielestäni ääntäni melko paljon, mutta jouduin puhumaan kuitenkin riittävän kovaa, että kuulin oman ääneni korvaani tulevan lähetysäänen yli.
Mielestäni kaikki meni hyvin. Kun suora oli ohi ja käännyin ympäri, huomasin virolais-ministereiden ja valtioneuvoston viestintäpäällikön ilmeistä, että ei se mennytkään ihan niin hyvin. Kävi ilmi, että olin vetänyt suoran niin kantavalla rintaäänellä, että puhuin pääministerin päälle. Tämä oli ollut selvästi häkeltynyt, sekoillut alkusanoissaan ja ollut tolaltaan koko suorani ajan.
Kävin toki pyytämässä anteeksi asianomaisilta tilaisuuden jälkeen. Onneksi en saanut porttikieltoa.
Pian verkkoyhteisösivusto Redditiin ilmestyi suomeksi ja viroksi käännetty ”Rain Koolivs. Viro” -otsikoitu koostevideo. Siinä minun suorani ja hämmentyneen oloinen pääministeri näkyvät samassa kuvassa.

Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort