Ensimmäinen vakityöni oli silloisen Uutispäivä Demarin, nykyisen Demokraatin, Tampereen aluetoimittajan pesti. Työhön kuului poimia kiinnostavia juttuaiheita ympäri maakuntaa.
Niinpä vuoden 2008 kuntavaalien alla matkustin Parkanoon tekemään juttua sikäläisestä kansalaisaktivistista. Hänellä oli sanottavaa Parkanon taloudenpidosta ja palveluista. Kunnalla meni tuolloin monella tapaa huonosti, ja haastateltava kritisoi erityisesti vanhustenhoidon rahoitusta.
Homma lähti saman tien väärille kierteille. Kävi nimittäin ilmi, että olin unohtanut kameran kotiin. Kovalla säätämisellä sain kameran lainaan haastateltavan tutun kautta, mutta sen jälkeen jutunteolle jäi enää vähän aikaa. Haastattelin aktivistin pikaisesti ja lähdin kohti Tamperetta.
Matkalla haastateltava soitti. Hän oli unohtanut kertoa olevansa vihreiden kuntavaaliehdokas. Demarissa uutisoitiin tuolloin laajasti kaikenvärisestä politiikasta, mutta vaalien alla ei ollut luonnollisestikaan tapana tehdä henkilöjuttuja vihreistä, jotka haukkuvat istuvia kuntapoliitikkoja.
Yritin pyytää uutispäälliköltä jutulle lisäaikaa, jotta voisin tehdä siitä tasapainoisemman. Lykkäystä ei herunut. Raavin jotakin kasaan ja yritin unohtaa koko asian.
Seuraavana päivänä muuan parkanolainen demari soitti ja kysyi, miksi teen vihreän ehdokkaan kampanjaa. Kysymys oli mielestäni aiheellinen, mutta muita reaktioita juttu ei onneksi poikinut.
Tuskin moni edes luki sitä, sillä ainoa ylpeydenaiheeni koko suorituksessa, nokkela otsikko, oli editoinnissa vaihtunut tappavan tylsään.
MITÄ SINULLE ON SATTUNUT JA TAPAHTUNUT? LÄHETÄ TARINASI OSITTEESEEN JOURNALISTI@JOURNALISTILIITTO.FI
