Suomalaiseen journalismiin on pesiytynyt erikoinen ja Journalistin ohjeiden vastainen käytäntö. Jutuissa viitataan ”iltapäivälehtiin”, vaikka kyse olisi jommankumman iltapäivälehden, Iltalehden tai Ilta-Sanomien, omasta uutisesta. Riittää, että toinen lehdistä on tehnyt uutisen ja toinen siteerannut sitä.
Iltapäivälehtien yhteen niputtaminen on absurdia, sillä Alma Median kustantama Iltalehti ja Sanoman kustantama Ilta-Sanomat ovat Suomen ylivoimaisesti suurimmat uutispalvelut, ja toistensa pahimmat – tai parhaat – kilpailijat.
Iltapäivälehtiin viittaaminen silloin, kun kyse on selkeästi yhdestä tai toisesta, vähättelee Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa työskentelevien satojen ammattijournalistien tekemää työtä.
Seura julkaisi 28. tammikuuta jutun vihreiden entisestä kansanedustajasta Jani Toivolasta, jolta oli juuri ilmestynyt uusi lastenkirja. Jutun loppupuolella sivuttiin lyhyesti Toivolan eduskunnassa alkanutta rajua velkaantumista, joka täyttää Suomen kokoisessa maassa useampiakin uutiskriteereitä.
”Instagram on myös ainut paikka, jossa Toivola on suostunut puhumaan veloistaan, jotka syntyivät kulutusluotoista ja pikavipeistä. Iltapäivälehdet kaivoivat miehen ulosottotiedot selville ja nostivat asian otsikoihin”, Seura kirjoitti jutussaan.
Muuten hyvä, mutta iltapäivälehdet eivät kaivaneet, vaan iltapäivälehdistä toinen, tässä tapauksessa Iltalehti, tilasi Toivolan velkomustuomiot ja ulosottorekisteritodistuksen julkisista viranomaislähteistä, ja julkaisi niiden pohjalta uutisen normaalin journalistisen prosessin mukaisesti.
Ilta-Sanomat siteerasi Iltalehden uutisen lyhyesti, kuten tekivät myös Helsingin Uutiset, MTV Uutiset ja Seiska.
Ensimmäisen kerran Toivolan velkaongelmista uutisoi Seiska kesäkuussa 2020. Silloin puhuttiin kymmenistä, ei sadoista tuhansista euroista. Siksi uutisointia oli entisen kansanedustajan kohdalla syytä täsmentää.
”Iltapäivälehtiä” syytetään milloin mistäkin. Kun Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat uutisoivat Sari Helinin Huono Äiti -yritykselle myönnetystä 100 000 euron koronatuesta huhtikuussa 2020, Helinin saama törkypalaute oli hänen mielestään ”iltapäivälehtien”, ei törkypalautteen antajien syytä.
”Iltapäivälehdet tarttuivat tukeen ja otsikoivat bloggarin saavan suklaankehitykseen satatuhatta euroa. Se sai ihmiset sekoamaan totaalisesti. Minusta tuli kasvot roistomaisuudelle tässä muutenkin yrittäjille vihamielisessä ilmapiirissä”, Helin tilitti MTV Uutisille elokuussa 2020.
Muuten hyvä, mutta Iltalehden jutun otsikossa ei mainittu sanallakaan suklaata, ja jutun leipätekstissä kerrottiin selvällä suomen kielellä, että 100 000 euron tuki on myönnetty uuteen kehityshankkeeseen, jonka tavoitteena on laajentaa yrityksen toimintaa elintarvikepuolella. Valmisruokiin liittyvää hanketta ei ollut salassapitosopimusten takia tuolloin vielä julkistettu.
Ilta-Sanomien jutun otsikossa mainittiin kyllä sana ”suklaa”, mutta Helsingin Sanomat oli se, joka väitti jutussaan virheellisesti, että Huono Äiti olisi saanut 100 000 euroa suklaaseen liittyvään hankkeeseen.
Helsingin Sanomat oikaisi virheellisen uutisensa. Vahinko jäi kuitenkin ”iltapäivälehtien” vastuulle.
Tämä vastuu painoi edelleen helmikuussa, kun soitin europarlamentaarikko Petri Sarvamaalle (kok.) EU-asioihin liittyen. Sarvamaa kieltäytyi antamasta kommenttia, koska hän ei pitänyt tavasta, jolla Iltalehti vuosi sitten uutisoi hänen vaimonsa Sari Helinin yrityksen saamasta Business Finland -tuesta.
Marko-Oskari Lehtonen
37-vuotias Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja.
Entinen rikos- ja oikeustoimittaja.
Työskennellyt Iltalehdessä vuodesta 2010.
Iltalehden toimituksen pääluottamushenkilö vuodesta 2020.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena