Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.
Aloitin viime vuoden lopulla Mediakunnan sijaistavana toiminnanjohtajana ja tutustuin osuuskuntaan juuri liittyneeseen graafikkoon. Pian selvisi, että hänen tärkein työnantajansa katkaisee nollatuntisopimuksen. Graafikon työstä pidettiin, mutta enemmän yrittäjänä kuin palkansaajana.
Vuosi vaihtui epävarmuudessa. Neuvottelut vanhan työnantajan globaalin lakiosaston kanssa hirvittivät ja graafikko uskoi työtilausten vähenevän.
Apuun tuli Mediakunta ja etsimme yhdessä molemmille osapuolille sopivaa ratkaisua. Saimme neuvoteltua sopimuksen, kun jo kuljettiin kohti suurta arvaamatonta.
Vastoin kaikkia odotuksia työtä on riittänyt. Osuustoiminta ei ollut firmalle tuttua, mutta se hyväksyi Mediakunnan mallin. Firmasta tuli Mediakunnan asiakas, jolle graafikko toteuttaa toimeksiantonsa Mediakunnan palkkaamana työntekijänä. Nyt hänelle on solmittu Mediakunnassa jo useampi sopimus.
”En olisi selvinnyt tästä yksin”, graafikko sanoi.
Mediakunta on paitsi yritys myös ammatillinen yhteisö, jossa toimiminen edistää yhteistä hyvää. Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää. Yksin ei kuitenkaan tarvitse selviytyä. Ei ole yhdentekevää, että saa tarvittaessa tukea oman alan asiantuntijoilta.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
