”Tarzanista on tehty monotoninen ja synkkä saksalaisvihaaja. Hän tuntee leppymätöntä kostonhimoa nimenomaan tiettyä kansallisuutta olevia ihmisiä kohtaan, ei väkivaltaa ja fasismia kohtaan sinänsä.”
Näin arvioi Kyösti Reunanen Sanomalehtimieheen 3/1978 kirjoittamassaan mediakritiikissä. Siinä hän ruoti viihdelehtien tasoa. Analyysin kohteena olivat sarjakuvalehti Tarzan sekä aikuisviihdettäkin julkaisseet Jermu ja Ratto.
Osassa lehdistä väkivalta esitettiin hänen mielestään ”elämän normaalirutiiniin kuuluvana keinona ratkaista käytännöllisiä pikkuongelmia”. Toisissa taas lueteltiin liiankin yksityiskohtaisesti ”mielisairaiden hirmutöitä”.
”Mitä informaatioarvoa on [..] esimerkiksi tiedolla siitä, että ’käypä palkkamurhaajan hinta’ Bogotassa on 50 mk”, Reunanen moitti Raton julkaisemaa juttua.
Jermun jutuissa taas oli Reunasen makuun tyhjäkäyntiä. Ne olivat ”pitkiä ja pitkäpiimäisiä”.
”Kielenkäyttö useissa niissä Jermun seikkailutarinoissa, joihin tätä juttua varten tutustuin, oli haetun raakaa ja mautonta”, Reunanen arvioi.
”Melko huonoiksi ovat välit menneet, kun toinen kivahtaa: ’Kuolema olisi sinulle liian helppo ratkaisu, senkin raatolainen.’”
Uusimmassa lehdessä
- Johtaisiko sota Suomessa itsesensuuriin? Ukrainan opit kertovat, mitä kriisi tarkoittaa toimituksille.
- Arkinen työkalu vai internet-ajan suurin mullistus? Mediatalot eivät halua myöhästyä AI-siirtymästä
- Median pitää korjata virheensä – ja päättäjien pitää luottaa mediaan
- Konsten att behålla kritisk distans även då du bastat med politiker