Freelancekustannustoimittaja Mikael Lehdes työskenteli ennen nykyistä ammattiaan kokkina sesonkiravintoloissa Helsingissä ja Länsi-Uudellamaalla. Ala on tunnettu kirjavista työehdoistaan ja -oloistaan.
”Olin yllättynyt, kun aloin tehdä kirjallisuuden tutkintoni mukaisia töitä ja huomasin tilanteen olevan jopa vielä pahempi. Kustantamoala on niin sanotusti hyvisten puolella, mutta sopimuskulttuuri on sekava ja ratkaisut riippuvat liikaa yksittäisistä ihmisistä”, Lehdes kertoo.
”Rahasta neuvotteleminen on vaikeaa ja työ osoittautuu usein sellaiseksi, että siihen kuluu sovittua enemmän aikaa.”
Oululaista kustannustoimittajaa Stella Vuomaa neuvotteluissa on auttanut pitkä kokemus. Vuoma on ollut alalla 2000-luvun alusta. Hän aloitti uransa äidinkielen opettajan sijaisuuksilla ja käännöstoi-mistotöillä, kunnes alkoi tehdä töitä Likelle ensin freenä ja sitten toistakymmentä vuotta kuukausipalkkaisena kustannustoimittajana.
”Silloin lehdissä ihmeteltiin paljon, miksi kirjoja ei oikolueta ja niissä on niin paljon virheitä. Tarjosin sopivana hetkenä palvelujani, koska olin aina haaveillut kustannusalan töistä”, Vuoma kertoo.
Vuoma kutsuu silloista Likeä hyväksi kouluksi, jossa sai tehdä aivan kaikkea. Vuodesta 2016 lähtien Vuoma on työskennellyt freenä oman Tähtiteksti-yrityksensä kautta.
”Muutin ensin Saloon ja sitten Ouluun. Freenä toimenkuvani laajeni entisestään, mutta hyödynnän kustantamossa ja opinnoissa oppimaani yhä.”
”Pitkät kustantamosuhteet ovat auttaneet siinä, että pystyn myös neuvottelemaan. Jokainen palkkionnosto vaatii kyllä omaa aktiivisuutta. Kerran palkkiotani nostettiin enemmän kuin ehdotin. Se on taannut, että haluan tehdä heille töitä.”
Tähtiteksti saa toimeksiantoja sekä kustantamoilta että yksityishenkilöiltä.
”Suosin kustantamoja, koska haluan ylläpitää suhteita ja ammattitaitoani. Yksityiset tilaajat kuitenkin maksavat kirja-alan yrityksiä paremmin. Heille tarjoan koulutuspaketteja sekä teen kaikkea oikoluvuista kustannustoimituksiin. Kirjailijaksi-verkkokurssilla opastan kustantamon etsinnässä vaihe vaiheelta käsikirjoituksen viimeistelystä kustannuspäätöksen jälkeisiin vaiheisiin asti”, Vuoma kertoo.
Helsingin Seudun Journalistit ja Suomen freelance-journalistit toteuttivat alkusyksystä kyselyn, jonka tarkoitus oli selvittää, miten freelancerina kustannustoimittajan työtä tekevillä menee.
Kyselyyn vastasi vain 17 ihmistä, mutta ammattikuntakin on pieni. Edes alan ihmisellä ole tarkkaa tietoa sen koosta.
”Tietäisimmepä itsekään, montako meitä oikeastaan on”, Mikael Lehdes sanoo.
Pienenkin otoksen arvo on se, että nyt on sentään jotain mustaa valkoisella. Lehdes vertaa tilannetta toiseen ammattiryhmään, joka työskentelee runsaasti kustantamojen kanssa.
”Suomentajat ovat yhtenäinen porukka, jolla on selkeä ammatillinen identiteetti ja he ovat järjestäytyneet laaja-alaisemmin. He tuntuvat keskustelevan paljon töistään ja tuntevan toistensa palkkiotason.”
”Se pitää jonkinlaista rimaa ylhäällä. Meillä liikkuvan informaation määrä on vähäisempää eikä hiljainen tieto välity.”
Freelancekustannustoimittajana työskenteleminen on perinteisesti ollut suhteellisen lyhytaikaista. Moni työskentelee freelancerina ennen kuukausipalkkaisten töiden saamista – tai toiselle alalle siirtymistä. Myös sivutoimisuus on ollut tavanomaista.
Freelancerien käyttö kustannustoimittajan työssä voi olla lisääntymään päin, Vuoma ja Lehdes arvioivat. Yhä useampi myös haluaa nimenomaan freelanceriksi, jos se onnistuu taloudellisesti. Vuoma ja Lehdes sanovat kilpailevansa freelancemarkkinoilla monipuolisella työnkuvalla.
”Työn tarkoitus on sekä kustantajien että yksityishenkilöiden kanssa sama: autan saamaan työn valmiiksi. Prosessit ovat usein tosi antoisia. Pystyn auttamaan ihmistä kehittämään kirjailijan valmiuksiaan”, Lehdes sanoo.
Entä menisitkö kuukausipalkkaiseen kustannustoimittajan työhön?
”Luultavasti. Haen paikkoja kyllä, mutta niin hakevat sadat muutkin humanistit”, Lehdes vastaa.
Stella Vuoma on toista mieltä.
”Täysipäiväiseen hommaan tuskin menisin, koska asun Oulussa ja olen tyytyväinen työnkuvaani yrittäjänä. Osa-aikainen työ sen ohessa voisi olla toimiva yhdistelmä.”
Yksittäisissä palkkioissa isoja eroja
Helsingin Seudun Journalistit ja Suomen freelance-journalistit toteuttivat freelance-kustannustoimittajien palkkiokyselyn ensimmäistä kertaa tämän vuoden elo – syyskuussa. Kyselyyn alkuvuoden palkkioista vastasi 17 pää- ja sivutoimista kustannustoimittajana työskentelevää freelanceria.
Yhdistykset aikovat tehdä kyselyn jatkossa vuosittain. Tarkoituksena on kerryttää tietoa Journalistiliiton ja yhdistysten edunvalvontatyöhön. Se lisännee myös ammattikunnan omaa tietotasoa palkkioista ja työoloista.
Kyselyn otanta jäi vaatimattomaksi, mutta sen mukaan freelancekustannustoimittajien tilanne on karu. Vain jokunen vastaajista pääsi edes lähelle työsuhteisen kustannustoimittajan ansiotasoa. Kustannustoimittamisesta tammi – kesäkuussa saadut palkkiot jäivät pääosin alle 10 000 euroon. Yli puolet vastaajista kertoi palkkioiden määräksi 5 001 – 10 000 euroa. Vain kolme oli tienannut sitä enemmän.
Yksittäiset palkkiot myös vaihtelevat kovasti. Kustantamot maksoivat kotimaisten kaunokirjojen toimittamisesta noin 700 – 2 800 euroa. Työaikaa siihen kuluu 60 – 120 tuntia. Muissakin kirjallisuuden lajeissa palkkiot heittelehtivät.
Vain viisi seitsemästätoista vastaajasta kertoi, että töitä oli sopivasti. Ansiotasoonsa tyytymättömiä oli selvästi enemmän kuin tyytyväisiä, ja osa harkitsee alanvaihtoa.
Erään vastaajan mukaan töitä on riittänyt, mutta niitä on tehtävä todella paljon, jotta palkkiot riittävät elämiseen.
”Asuntolainaa ei Helsingissä näillä palkkioilla lyhentäisi.”
Toinen vastaaja ei enää juuri tee kustannustoimittamista huonojen palkkioiden takia.
Yhteistyö kustantamojen kanssa sujuu pääosin hyvin, mutta palkkioista ei juuri neuvotella ja tilaukset ovat usein epäselviä. Kyselyn perusteella kustantamot sanelevat ja liika neuvotteleminen voi johtaa jopa töiden tyrehtymiseen.
Ville Hänninen
Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka