Freelancetoimittaja Sanna Walleniuksella on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus journalismin tekemisestä. Viime vuosina hän on huomannut, että freelancerin tehtäväksi lankeaa enemmän työtä kuin ennen.
”Taustalla on lumipalloefekti. Toimituksista on vähennetty väkeä, minkä takia kaikilla on kiire. Siksi myös freelancerien taakka kasvaa. Samoilla onnettomilla palkkioilla pitäisi tehdä enemmän työtä”, Wallenius sanoo.
Wallenius haluaisi tehdä journalismia, mutta on joutunut osittain siirtymään kaupallisten, ei-journalististen projektien pariin.
”On asuntolaina, nelihenkinen perhe ja pääkaupunkiseudun hinnat. Moni konkari on tehnyt saman ratkaisun. Alalta menetetään kovan luokan tekijöitä, ja se on sääli suomalaisen journalismin kannalta”, Wallenius sanoo.
Freelancerin oheis- eli metatöissä on kyse kaikesta muusta kuin itse jutun tekemisestä eli haastattelemisesta ja jutun kirjoittamisesta. Metatyöstä on vaikea laskuttaa.
”Esimerkiksi aikakauslehden henkilöjutun kuvaukset järjesti ennen toimitus. Nykyään sen voi joutua hoitamaan itse. Freelancer saatetaan myös lähettää taustoittamaan juttua jo ennen kuin artikkeli on päätetty tilata”, Wallenius sanoo.
Myyntiä ja markkinointia journalistiopiskelijoille opettava Wallenius on erityisen huolissaan uusien freelancerien kohtelusta.
”Kerron opiskelijoille alan rahatilanteesta realistisesti. Haluan, että nuoret tulokkaat oppivat pitämään puolensa. Heitä on helppo houkutella polkuhinnoilla”, Wallenius sanoo.
Ratkaisua metatyön ongelmaan Wallenius hakisi avoimesta keskustelusta mediatalojen kanssa. Kaikki hyötyvät, jos freelancer saa tilaisuuden tehdä työnsä hyvin ja tuntee olonsa arvostetuksi.
”Paljonko lehden budjetissa tuntuu se, jos palkkiota nostetaan muutamalla satasella? Ei meille tarvitse miljardeja syytää. Lisäksi myös muunlaisella arvostuksella on väliä. Toimituksilta kuuluu liian harvoin kiitosta”, Wallenius sanoo.
Myös toimittaja Riitta Lehtimäki on huomannut ylimääräisten töiden lisääntyneen.
”Menin 1990-luvulla Annaan töihin. Silloin edes vakitoimittajat eivät saaneet sopia valokuvausta, vaan se hoidettiin tietyn toimitussihteerin kautta. Työnjako oli selvä”, Lehtimäki kertoo.
”Kaksikymmentä viime vuotta media-alalla on tehty säästötoimia, ja freelancereille kasautuu yhä enemmän tehtävää. Nykyään osa aikakauslehdistä vain lähettää freelancerille joukon kuvaajien nimiä ja jättää järjestelyt hänen hoitoonsa.”
Vaikeasti laskutettavana metatyönä Lehtimäki nostaa esiin artikkelien jälkityön. Työmäärä kasvaa vaivihkaa, kun toimitus pyytää freelancerilta useita editointikierroksia ja kymmenen kuvatekstiä. Artikkelin ilmestymisen jälkeen pitäisi suostutella joku postittamaan printtilehti haastatelluille ja kenties vastailla vielä palautteisiin.
”Minulla oli eräs vaikea haastattelu, ja haastateltava oli minuun jälkikäteen jatkuvasti yhteydessä. Olin aika tuore free silloin. Vakitoimittajana olin tottunut vastaamaan soittoihin ja palvelemaan. Freelancerina se oli pois tuottavasta työstä”, Lehtimäki sanoo.
Tässä tapauksessa toimitus riensi freelancerin avuksi ja vihelsi pelin poikki. Päätoimittaja ilmoitti, että haastateltu sai jatkossa olla vain häneen yhteydessä.
Lehtimäki toivoo, että alalla luovuttaisiin nykyisestä könttäsummaan perustuvasta freelancerien palkkiorakenteesta ja siirryttäisiin laskemaan työhön kuluvaa todellista aikaa. Tällöin työmäärän kasvu kesken jutunteon ei muodostaisi ongelmaa.
Naistoimittajat ry:n puheenjohtajana Lehtimäki kuulee usein freelancerien keskustelevan palkkioista ja lisääntyneestä metatyöstä.
”Friikkuja ärsyttää, kun juttu on sovittu ja sitten tuleekin lisähaastatteluja, infolaatikoita ja muita lisäyksiä. Lisäyksistä ei ole helppoa saada reilua palkkiota”, Lehtimäki sanoo.
Lehtimäen mukaan yksi keino ratkaista metatyöongelma on tilauksen rajaaminen selkeästi. Tällöin ylimääräinen työ on helppo tunnistaa.
”Jos joku tulee laatoittamaan minun keittiöni lattian, en minä voi vaatia, että laatoita vielä kylpyhuonekin.”
Journalistiliiton työmarkkinatutkimukset vahvistavat, että freelancepalkkiot ovat junnanneet paikallaan ainakin vuodesta 2009 asti. Elinkustannukset ovat kuitenkin nousseet ja työmäärä on kasvanut.
Sekä Wallenius että Lehtimäki arvelevat ongelman ratkeavan lopulta neuvottelemalla lehtitalojen kanssa. Siihen luottaa myös Suomen freelance-journalistit ry:n toiminnanjohtaja Anna-Sofia Nieminen.
”Palkkion pitää perustua työmäärään. Kannustamme freelancereita neuvottelemaan rohkeasti asiakkaiden kanssa. Tilanteet eivät tietenkään ole yksittäiselle ihmiselle helppoja. Onneksi sekä Euroopan komissio että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat ilmoittaneet, että yksinyrittäjät saavat neuvotella palkkioistaan kollektiivisesti esimerkiksi ammattiliiton kautta”, Nieminen sanoo.
Lupaavana ennakkotapauksena av-kääntäjille onnistuttiin viime vuoden huhtikuussa sopimaan vähimmäispalkkio.
Mediayritysten etuja valvova Medialiitto on linjannut, ettei se aio ryhtyä kollektiivisiin neuvotteluihin yksinyrittäjänä toimivien freelancerien kanssa.
Journalistiliitto lähestyi keväällä mediayrityksiä käydäkseen niiden kanssa keskusteluja freelancereiden palkkioista ja työehdoista, mutta mediayritykset eivät ole vastanneet liiton keskustelukutsuihin. Toistaiseksi neuvottelemaan on suostunut vain Kansan Uutiset.
