Radion tekeminen voisi olla mun juttuni, ajatteli Juho Hämäläinen Alkio-opistossa vuonna 1990.
Silloin unelman toteuttaminen jäi viikon mittaiseen harjoitteluun Radio Jyväskylässä. Nuori toimittaja löysi helpommin kirjoittajan kuin radiotoimittajan töitä kotikonnuiltaan Jyväskylästä.
Uusi tilaisuus ryhtyä radioääneksi koitti keväällä 2020, kun Keskisuomalainen-konserni perusti Radio Keskisuomalaisen.
Hämäläinen työskentelee konsernin digiyksikön sisällöntuotannon kehityspäälllikkönä. Kun hän keskusteli uuden kanavan päätoimittajan Henri Bergin kanssa radion käynnistämisestä, syntyi myös idea paikallisen musiikin ohjelmasta.
Studioon sopi Hämäläinen. Hänellä oli pitkä kokemus Keskisuomalaisen musiikki-, kulttuuri-, tapahtuma- ja nuorisojournalistina. Hän soittaa itsekin bändeissä.
”Vaikka en enää kirjoita musiikista työkseni, elän ja hengitän sitä”, Hämäläinen sanoo.
Keskisuomesta kajahtaa alkoi tammikuussa 2021. Ohjelmassa Hämäläinen soittaa kaikenlaista keskisuomalaista musiikkia tunnin suorassa lähetyksessä keskiviikkoisin kello 12.
Ennen debyyttilähetystä Hämäläinen hikoili. Lähetystekniikka oli helppo omaksua, mutta miten muuttaa tietämys maakunnan musiikista biiseiksi radiossa?
Ensiapu löytyi omasta noin 4 500 cd:n hyllystä, jossa on paikallistakin musiikkia alkaen 1990-luvulta. Parin lähetyksen jälkeen hyllyä ei ole ollut pakko kaivella. Kun paikalliset muusikot äkkäsivät ohjelman, Hämäläisen sähköposti alkoi täyttyä musiikkinäytteistä. Nykyään uutta musiikkia on valtaosa lähetyksestä. Puolessatoista vuodessa ohjelmassa on soinut yli viisisataa eri kappaletta.
Virallisesti Hämäläisellä on ohjelman koostamiseen puoli päivää työaikaa. Käytännössä hän valmistelee sitä useana päivänä vähän. Ohjelma on kuin bändin settilista, joita on aina ollut ilo tehdä.
”Draaman kaarta pitää olla – tempon ja tunnelman, raskauden ja keveyden vaihtelua. Juuri ennen lähetystä teen biiseistä ranskalaiset viivat, joita käytän spiikkien taustana.”
Välillä Hämäläinen juoksee studioon. Silti radiopestistä on paljon enemmän iloa kuin stressiä. Hämäläinen nauttii esiintymisestä ja siitä, että voi soittaa radion keskipäivässä musiikkia metallista iskelmään ja hip hopista folkiin. Sydän lämpenee sellaisen musiikin radiosoitosta, jota ei valtakunnallisissa formaattiradioissa kuulla.
Hämäläisen ohjelma ei kaihda mitään musiikkigenreä. Tai no, ehkä levylautaselle ei päädy se kahdeksan minuutin doom metal -eepos, jossa laulu kuulostaa lasinsirpaleiden kurlaamiselta.
”Joku radionomaisuus biisivalinnoissa on oltava. Ja haluan soittaa ne kokonaan.”
Erityisesti Hämäläinen huolehtii siitä, että jokaisessa lähetyksessä kuullaan naisääntä. Jo nuorena häntä häiritsi se, että yleisö oli heterogeenistä, mutta bändit täynnä äijiä.
Tarkkoja kuuntelijalukujaan Hämäläinen ei tiedä, mutta sanoo, ettei kanavan kuuntelijamäärä ohjelman kohdalla putoa. Itse hän kuuntelee silloin tällöin lauantain uusinnan.
Alkio-opiston radioharjoittelussa Hämäläinen sai moitteita siitä, että kiihdyttää puhettaan innostuessaan. Siksi hän artikuloi välillä niin s-el-v-ä-s-t-i, että oma tytärkin sanoi kerran lähetystä kuunnellessaan pystyvänsä melkein näkemään, millaisin suunliikkein ääni syntyy.
Suorassa lähetyksessä entiselle lehtitoimittajalle kamalaa ja ihanaa on, että sitä ei voi hinkata.
Kokoaikatyötä Hämäläinen ei radiosta enää suunnittele. Vaikka nykyinen työ median tulevaisuuden parissa on usein yhtä ongelmanratkaisua, se on myös ”älyttömän mielenkiintoista”. Radiosta Hämäläinen saa nyt ”kirsikan kakusta”.
Kuulijapalautteissa paikallisen musiikin ohjelmaa on pidetty kulttuuritekona.
”Se on palkinto, joka riittää.”
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
