Sananvapaus

Kuvajournalistien täytyy voida kuvata siellä, missä tapahtuu, sanoo poliisin puhuttelema Antti Yrjönen

Suomen kuvajournalistien puheenjohtaja, valokuvaaja Antti Yrjönen joutui viime keskiviikkoiltana 6. lokakuuta erikoiseen tilanteeseen ollessaan kuvaamassa Elokapina-mielenosoitusta Pitkälläsillalla, Hakaniemessä Helsingissä. 

Yrjönen oli kyykyssä kuvaamassa mielenosoittajaa, kun poliisi pyysi häntä väistymään. Yrjönen kertoo noudattaneensa poliisin käskyä siirtyä sivummalle, mutta poliisi uhkasi häntä siitä huolimatta sakoilla niskoittelusta.  

Yrjönen kertoi tapauksesta Twitter-tilillään perjantaina 8. lokakuuta. 

Yrjönen kertoo Journalistille yllättyneensä poliisin reaktiosta, sillä tilanne oli varsin rauhallinen ja mielenosoittajien kiinniotot olivat vasta alkaneet. 

”Mielenosoittajat olivat rauhallisia ja istuivat maassa. Ei ollut sellaista konfliktia kuin joissain mielenosoituksissa, joissa on suuri joukko vastamielenosoittajia ja poliisilla on kova työ pitää ryhmät erillään toisistaan”, Yrjönen sanoo. 

Poliisin puhuttelussa Yrjönen esitti tälle pressikorttinsa, mutta se ei hänen mukaansa vaikuttanut tilanteeseen merkittävästi. Toisen poliisin tultua mukaan keskusteluun Yrjönen pääsi jatkamaan kuvaamista ja sai kuvata mielenosoituksen rauhassa loppuun.  

Hän ei toistaiseksi ole saanut sakkoja tai muitakaan yhteydenottoja poliisista.  


Helsingin poliisi on kertonut, ettei se kommentoi vielä tapauksen yksityiskohtia tutkintasyistä.  

Ylikomisario Jarkko Lehtinen kommentoi Helsingin poliisin Twitter-tilillä, että toimittajat voivat seurata läheltä sekä poliisin että mielenosoittajien toimintaa. Toimittajat eivät kuitenkaan saa häiritä tai estää poliisin toimintaa ja olla vaarallisilla alueilla.  

Iltalehden haastattelussa lauantaina 9. lokakuuta hän kertoo, että median edustajia olisi ohjeistettu pystymään poissa alueelta, ”kantouralta”, jota pitkin mielenosoittajia kannettiin tai talutettiin bussiin. Samassa haastattelussa Lehtinen sanoo, ettei kukaan ole saanut Pitkänsillan mielenosoituksesta sakkoja. 

Yrjösen mukaan mielenosoituksessa ei ollut selkeää ”kantouraa”, josta mediaa olisi pitänyt pysyä poissa. Sellaisesta eivät tienneet hänen mukaansa kollegatkaan.  

Yrjönen puolustaa journalistien oikeutta seurata tapahtumia riittävän läheltä. 

”Olisi mahdotonta, että media pantaisiin kuvaamaan jonnekin, missä ei tapahdu mitään”, Yrjönen sanoo. 

”Myönnän, että olen varmasti ollut siinä, missä poliisi oli kantamassa ihmisiä. Niille paikkeille siinä hakeuduttiin, jotta saadaan kuvia siitä, että ihmisiä otetaan kiinni ja kannetaan.” 


Isompien mielenosoitusten alla poliisi saattaa etukäteen ohjeistaa tiedotusvälineitä mielenosoituksessa toimimisesta, esimerkiksi siitä, toivooko poliisi journalistien käyttävän niin sanottuja pressiliivejä tunnistamisen helpottamiseksi. 

Helsingin poliisin viestintäpäällikön Leena Karhumäen mukaan Elokapinan kohdalla näin ei ole kuitenkaan tehty. 

Karhumäen mukaan kentällä toimivia poliiseja muistutetaan kuitenkin säännöllisesti siitä, että journalisteille pitää antaa mahdollisuus tehdä työtään myös mielenosoitustilanteissa. 

”Kun tiedetään, että median kiinnostus on laajaa ja paikalla on kuvaajia ja toimittajia, korostetaan sitä, että myös media on siellä tekemässä työtään”, Karhumäki sanoo. 

Tilanteesta tekee Karhumäen mukaan poliisille haastavan se, että mielenosoituksia seuraa myös paljon erilaisten verkkolähetysten tekijöitä tai ”kansalaisjournalisteja”. Sen määritteleminen, kuka on työtään tekevä journalisti ja kuka ei, on Karhumäen mielestä entistä vaikeampaa. 

”Emme me voi vaatia mitään tiettyä pressikorttia. Ja jos me ohjeistamme yleisesti, että pitää olla pressiliivit päällä, jokainen itsensä journalistiksi kokeva voi kulkea siellä pressiliivit päällä.” 

Karhumäki toivoo, että journalistit noudattavan poliisin ohjeita mielenosoituksissa. 

Antti Yrjönen on kuvannut Elokapinan toimintaa sekä omasta kiinnostuksesta että toimeksiannoista. Hän kuvaa uutistilanteita myös ilman toimeksiantoa ja myy kuvat myöhemmin esimerkiksi kuvatoimistoille. 

Yrjönen sanoo havainneensa sekä viime aikojen mielenosoituksissa että jo aiemmin, että poliisien ohjeet journalisteille ovat olleet osin ristiriitaisia. Toisille poliisin tyhjentämällä alueella liikkuminen kameran kanssa sopii, toisille taas ei.  

”Ohjeistus median kanssa toimimisesta ei ole niin selvä kuin se voisi olla”, Yrjönen sanoo.  

Yrjönen kertoo, että pressikorttia joutuu esittelemään mielenosoituksissa ylipäätään harvoin. Pressiliivien vaatimista hän ei pidä hyvänä ratkaisuna. 

”Siinä on monia ongelmia. Kaikki mielenosoittajat eivät välttämättä suhtaudu positiivisesti siihen, että paikalla on toimittajia.” 


Journalistiliitto kävi poliisin viestijöiden kanssa keskustelua mielenosoituksissa toimimisesta vuoden 2016 itsenäisyyspäivän jälkeen.  

Tuolloin osaa toimittajista ei päästetty poliisin rajaamalle alueelle kahden mielenosoituksen välissä Helsingin Kaisaniemessä.

Pääsyn epäämistä poliisi perusteli tuolloin näkyvien tunnusten puutteella. Poliisi oli pyytänyt etukäteen journalisteja käyttämään mielenosoituksessa pressiliivejä, mutta tieto ei ollut tavoittanut läheskään kaikkia mielenosoituksia raportoimaan tulleita. Alueelta oli poistettu esimerkiksi journalisti, jolla oli ollut pressikortti näkyvästi kaulassa, mutta ei liiviä. 

Journalistiliitto ja poliisin edustajat sopivat keskusteluissaan tiedottamisen selkeyttämisestä sekä aihetta käsittelevän koulutuksen järjestämisestä. 

Journalistien toimintamahdollisuuksia Suomen mielenosoituksissa on ratkottu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa asti.  

Suomen Kuvalehden valokuvaaja Markus Pentikäinen pidätettiin vuonna 2006 Aasian ja Euroopan maiden huippukokouksen yhteydessä järjestetyssä Smash Asem -mielenosoituksessa Helsingissä. Pentikäinen oli jäänyt kuvaamaan poliisin saartorenkaan sisälle poistumiskäskystä huolimatta. Hän oli tehnyt poliiseille kuitenkin selväksi olevansa journalisti ja oli muun muassa esittänyt pressikorttinsa. 

Pentikäistä pidettiin pidätettynä yli 18 tuntia poliisivankilassa, ja hän sai tuomion niskoittelusta. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto päätti lopulta vuonna 2015, ettei Suomi loukannut Pentikäisen sananvapautta.