Kärsivällisyyden äärellä

Marja Luumi laittaa murusen sinistä värijauhetta lasilevylle. Sekaan hän valuttaa tilkan munankeltuaisvesiseosta. Sitten hän alkaa hiertää värijauhetta palettiveitsellä tasaiseksi pyörivin liikkein.

Kun maali on hyvin sekoittunut, Luumi tarttuu ohueen siveltimeen. Siniruskeasävyinen Jumalanäidin ikoni näyttää ulkopuolisen silmin täysin valmiilta, mutta Luumin mielestä joitakin kohtia voisi vielä kirkastaa.

”Ikonien maalaukseen jää koukkuun, sillä tässä pystyy kehittymään loputtomiin. En ole koskaan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Aina voisi tehdä paremmin.”

Luumi on harrastanut ikonimaalausta liki kaksikymmentä vuotta.

”Jostain se kipinä tuli. Olen ortodoksi, ja ikonit ovat minulle uskontoni kautta tuttuja. Ikonimaalaus on luonteva tapa jatkaa sukuni perinnettä ja kulttuuria.”

Pikkutarkan ja hermoja vaativan työn valmistumiseen voi mennä vuosikin. Ikonia maalataan kerros kerrokselta, maalikerroksia voi kertyä päällekkäin kymmeniä.

”Alussa mietin, että miten jotakin voi tehdä kuukausikaupalla. Kärsivällisyys, keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys eivät olleet vahvuuksiani, mutta maalaaminen on kehittänyt näitä ominaisuuksia.”

Kärsivällisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä Luumi tarvitsee myös työssään Kymen Sanomien päivätuottajana.

”En mielelläni jätä asioita kesken. Ikonimaalaus on opettanut minulle sen hyväksymistä, että työtä ei saakaan kerralla valmiiksi.”

Ikonit maalataan aina esikuvan mukaan. Vaikka persoonallisuus viivassa, muodossa ja värienkäytössä sallitaan, kyse on tavallaan jäljentämisestä. Ikoniin ei voi lisätä elementtejä omasta päästään.

”Minuun vetoavat varsinkin meriaiheiset ikonit, joissa esiintyy vaikkapa merenkulkijoiden, lasten ja matkustajien suojeluspyhä Nikolaos.”

Kun ikonimaalari keskittyy johonkin yksityiskohtaan, katoaa mielestä kaikki muu. Ikonin sanotaan olevan ikkuna pyhyyteen, ja joillekin ikonimaalaus onkin kuin rukousta. Luumi on maallisempi harrastaja – hänestä on hienoa päästä tekemään jotakin käsillään.

Kotkan ortodoksiseurakunnan ikonimaalareiden ryhmä on vuosien saatossa muotoutunut tiiviiksi. Harras tunnelma vaihtuu hetkessä höpötykseen ja nauruun.

”Välillä tätä ei juttujen perusteella uskoisi ikonikerhoksi”, Luumi hymyilee.

Kun hän lähtee kotiin muutaman tunnin maalattuaan, olo on rentoutunut ja seesteinen.

”Tämä on hurjan rauhoittavaa, todellista vastapainoa työlle ja lapsiperheen arjelle. Täysin erilaista kuin mikään muu.”