Hiljaisen uutispäivän pelastaja

”Melkein kaikki meteorologit, jotka haluavat telkkariin, myös pääsevät tähän työhön”, sanoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Ruudussa esiintyminen saa useimmat luonnontieteilijät karttamaan televisiotyötä, eivätkä työajatkaan ole ihanteelliset: Ylen viisi meteorologia ja heidän sijaisensa työskentelevät pääosin kahdessa vuorossa, joista aiempi alkaa aamuyöllä kello 3.30.

Kotakorpea esiintyminen ja vuorotyö eivät kuitenkaan haittaa.

”Onhan se kiva päästä töistä yhdentoista aikaan, kun useimmilla työpäivä on vasta alussa.”

Työn huonoin puoli Kotakorvesta on ajoittainen yksinäisyys. Meteorologien työpiste sijaitsee toimituksen esimiesten naapurissa, ja virka-ajan ulkopuolella tila on usein tyhjä.

”Yhtenä viikonloppuna kiljahdin, kun nurkan takaa tulikin yllättäen ihminen.”

Yleensä työ on kuitenkin niin kiireistä, että yksinäisyyttä ei huomaa. Lähetysten valmistelun lisäksi meteorologit kirjoittavat ennusteita ja sääjuttuja verkkoon sekä päivityksiä sosiaaliseen mediaan.

Valtaosan Ylen sääjutuista tekevät toimittajat, mutta usein he pyytävät niihin aihe-ehdotusta ja haastattelua talon meteorologeilta.

”Joskus sanon toimittajalle, että tästä aiheestahan on juuri ollut juttua. Toisaalta ymmärrän, että sää kiinnostaa aina ja hiljaisena uutispäivänä säästä pyritään keksimään juttuja.”

Vähemmän ymmärrystä Kotakorvelta heltyy iltapäivälehtien liioittelevaa sääuutisointia kohtaan. Se heikentää hänestä kaiken sääjournalismin uskottavuutta.

”Kun tein tammikuussa jutun Yhdysvaltojen itäosien ennätysmyrskystä, sain yleisöpalautetta ’liiallisesta’ ylisanojen käytöstä.”

Yleensä Kotakorpi ei saa palautetta sisällöstä, sen sijaan hänen ulkonäköönsä tai olemukseensa liittyviä viestejä tulee lähes päivittäin. Aina tosin katsojat eivät suoraan viittaa ulkoisiin seikkoihin.

”Joka kerta kun minulla on ollut paita, jossa on rusetti, olen saanut kritiikkiä, etten osaa mitään. Ja silloin kun pukeudun jakkuun, minua kehutaan asiantuntevaksi.”