“Suomen Kuvalehti on painava ja arvovaltainen instituutio, mutta myös ihmisten toisille ihmisille tekemä lehti. Pääkirjoitus nimellä ja naamalla symboloi tätä”, sanoo Ville Pernaa, 39.

Aiemmin pääkirjoitusta ei signeerattu. Se uudistui ensimmäisessä Pernaan päätoimittamassa Suomen Kuvalehdessä 8. elokuuta, lehden ulkoasukin jo 12. syyskuuta.

Pernaa sanoo uudistuksen tavoitteisiin kuuluneen, että kannen voisi tehdä eri tavoin riippuen aiheista ja kuvista.

Entä perinne, jonka mukaan samankokoisten ja -henkisten otsikoiden on aina oltava samoilla paikoilla?

”En minä ole osannut tämmöistä pakkopaitaa ottaa.”

Sisältövastuu lehdestä siirtyi Tapani Ruokaselta, 63, Pernaalle 2. elokuuta.

Pernaa sai vedettäväkseen lähes satavuotiaan lehden, jonka levikki on kymmenessä vuodessa pudonnut noin viidenneksellä. Viime vuonna se oli vähän alle 80 000.

Kevään nimityshaastatteluissa tutkijataustainen Pernaa käänsi journalistisen kokemattomuutensa kyvyksi kyseenalaistaa alan traditioita.

Nyt hän sanoo ulkopuolisuudesta olevan etua myös odotuksiin ja paineisiin suhtautumisessa.

”Minulle nämä ajat eivät ole lähtökohtaisesti vaikeampia kuin jotkut alan loiston ajat, joissa olisin ollut mukana, koska en ole ollut. Tämä on nyt se kehikko, jossa toimitaan.”

Kysymykseen siitä, päätyikö hän päätoimittajaksi pyydettynä, hakemalla, tarjoutumalla vai luiskahtamalla, Pernaa vastaa, että prosessia ei ole mahdollista avata.

Myös Otavamedian julkaisujohtaja Tarja  Hurme ja toimitusjohtaja Pekka Harju kieltäytyvät kommentoimasta rekrytointiprosessia, koska se on talon sisäinen ja osapuolten välinen asia.

Ruokasen lähdöstä Harju sanoo, että tämä jäi eläkkeelle työsopimuksen mukaan. Myös Ruokanen kertoo eläkeiästä sovitun jo työsopimusta tehtäessä.

Hurme kertoo, että Pernaasta tuli Kanavan päätoimittaja vuonna 2009, koska hänet havaittiin sekä lehden aihepiirin asiaosaajaksi että rennoksi ja luontevaksi tyypiksi, joka sopii mediataloon.

Vuosien varrella Pernaasta löytyi isommankin toimituksen vetämiseen sopivia ominaisuuksia.

”Ville on erittäin hyvä organisoimaan ja hahmottamaan kokonaisuutta ja prosesseja, mikä on etu, kun asiat pitää saada luistamaan. Häneltä löytyy näkemystä sisällöistä, ihmissuhdetaitoja ja rohkeutta johtaa.”

Pernaa sanoo, että kun mahdollisuus tuli eteen, oli todella helppo vastata kyllä.

Nimitys julkaistiin helmikuun lopussa, ja hän aloitti työt toimituksessa maaliskuun alussa.

Kevään ja kesän Pernaa suunnitteli lehden tulevaisuutta ja sitä, miten Otavamedian lehtiperhe- ja tuottajamallit toimisivat Suomen Kuvalehdessä, Kanavassa ja Parnassossa.

Miettiä piti myös, miten järjestää joulukuussa uudistuneen digilehden lähes tuplaama työmäärä niin, että ”porukka ei hyydy”.

Pernaa myöntää, että toimituksessa on edelleen huolta siitä, mitä kiihtyvä tekemisen tahti tarkoittaa mahdollisuudelle paneutua juttuihin.

”Toisaalta jokainen ymmärtää, että Suomen  Kuvalehdellä pitää olla verkkopresenssi ja että sen pitää olla mahdollisimman hyvä.”

Journalistisen uran aloittaminen vasta kolmevitosena ei ollut Pernaan alkuperäinen suunnitelma.

Hän opiskeli poliittista historiaa, mutta teki myös tiedotusopin perusopinnot ja hakeutui aineopintoihin heti, kun ne Turun yliopistoon tulivat.

Työelämään Pernaa yritti Etelä-Pohjanmaan kautta, mistä hänen isänsä suku on kotoisin.

”Hain kesätoimittajaksi Pohjalaiseen ja Ilkkaan. Ajattelin kotiseuturakkauden auttavan sisään. No, ei se auttanut. Oli lama-aika, ja hakemassa monen ikäluokan porukat.”

Pian tehtäväksi löytyi tilausgradu, jota seurasivat valtiotieteiden lisuri ja väitöskirja. Pernaa päätyi tutkijaksi, viimeksi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen johtajaksi vuonna 2007.

Tapani Ruokanen arvioi juuri hyvän työn Kanavassa olleen Pernaalle plussaa.

Samaa sanoo Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö ja ex-kuvalehteläinen Pekka Ervasti:

”Ville teki hyvän kasvojenkohotuksen Kanavalle, joka alkoi olla pölyttynyt ja täynnä tylsiä, akateemisia kirjoituksia. Aloin suorastaan odottaa, että lehti tulee ja saan lukea sitä.”

Tarja Hurmeen mukaan Pernaata puolsi Suomen Kuvalehteen myös toiminta luotettavana politiikan kommentaattorina eri medioissa.

”Villen selkeäsanainen asiantuntemus uutisten taustoittajana ja historiantutkijan kyky asettaa tapahtumat laajempaan perspektiiviin ovat Suomen Kuvalehdelle ja lukijalle etu.”

Myös Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen pitää Pernaan taustaa ihan toimivana varsinkin, kun tämä ei ole tullut toimitukseen journalistinen takki auki vaan kysellen, kuunnellen ja huomioiden vastauksia.

”Historiantutkimuksessa ja journalismissa on paljon samaa. Molemmissa tarvitaan lähdekriittisyyttä.”

Toimituksen vetäjänä Pernaan tavoite on, että kaikki tekeminen olisi hyvin perusteltua. Itsestään esimiehenä hän suostuu sanomaan, että saattaa keskimääräistä tarkemmin havaita, onko meininki hyvä.

Mistä hyvän meiningin tunnistaa toimituksessa?

”Indikaattoreita on monia. Yksi on esimerkiksi se, paljonko kokouksissa puhutaan. Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan.”

“Mitä enemmän keskustelua, sitä paremmin voidaan.”

Enemmän kuin ensitiedon välittäjä, Suomen Kuvalehti on Pernaan mielestä taustoittaja ja analysoija myös verkossa.

”Tämä antaa mahdollisuuden suunnata putket joka kerta puntaroidusti oikeaan kohtaan ilman painetta liittyä siihen, missä muualla mennään.”

Toimitustyön ja lehden ulkoasun uudistamisessa Pernaa halusi kiirehtiä syyskauden alkuun, mutta sisällön ja juttutyyppien kehittäminen jatkuu.

Monen samanaikaisen muutoksen johtaminen lehdessä, jota edellinen päätoimittaja veti yli kahdeksantoista vuotta, voi kuulostaa vaikealta.

Pernaa vaikuttaa tyytyväiseltä.

”Aito muutos on mukavaa. Päälle liimattua olisi, jos kaikki muuttuisi vain siksi, että yksi äijä vaihtuu kulmahuoneessa.”