Mikä Dubai-suklaassa rouskuu?

Suomeen lainataan jatkuvasti uusia sanoja ­muista kielistä. Sitaattilainoja eli toisista kielistä sellaisenaan napattuja sanoja omaksutaan etenkin ruoka- ja populaarikulttuurista.

Toimittajatkin joutuvat pähkäilemään, kuinka sitaattilainat kannattaisi kirjoittaa suomenkielisiin lehtijuttuihin. Erityistä päänvaivaa aiheuttavat kielet, joita kirjoitetaan muilla kuin latinalaisilla kirjaimilla.

Siirtokirjoitusta eli kirjoituksen muuntamista eri kirjoitusjärjestelmästä toiseen ohjaavat erilaiset standardit. Esimerkiksi venäjän ja ukrainan kyrilliset kirjaimet muunnetaan suomeen kansallisen standardimme SFS 4900:n mukaan eikä kansainvälisen. Hyvä nyrkkisääntö on, että vieraskieliset sanat ja nimet kirjoitetaan suomeksi useimmiten eri tavalla kuin englanninkielisissä lähteissä.

Arabiaa hieman taitavana olen tarkkaillut Dubai-suklaasta uutisointia. Suklaan täytteessä rouskuva قطايف ei ole ollut Suomessa ennestään kovin tuttua kauraa vaan Lähi-idän jälkiruoissa maistuvia rapeita vehnätaikinasuikaleita. Siinäpä on ollut toimittajille varsinainen pistaasipähkinä purtavaksi: miten sana pitäisi kirjoittaa suomeksi?

Suomessa arabiankielisten sanojen kirjoittamiseen käytetään kansallista standardia SFS 5755. Siinä arabian kirjain ق vastaa kirjainta q, ط voidaan kirjoittaa t:ksi, ا on periaatteessa a, ي voi olla yleiskielessä i ja ف on f. Lisäksi arabian kielessä on lyhyitä vokaaleja, jotka kuuluvat puheessa mutta joita ei kirjoiteta näkyviin. Lähtökielen kirjoitusasuun nojattaessa Dubai-suklaan rouskuva aines voisi olla qataif.

Suomenkielisissä jutuissa qataifin q-kirjain on kuitenkin kotoisampi k. Lehdissä on esiintynyt ainakin muotoja kadayif (esim. HS) ja kadaifi (esim. KSML). Yleisimmin (esim. HS, IL, IS, KSML, Maku) näkyy käytetyn muotoa kataif tai kataifi, joka on saanut loppuunsa tutun taivutusvokaali i:n. Ehkäpä kataifi sopii parhaiten suomalaisten suuhun.