Media-ala

Millaisille elokuville Suomessa saa rahaa? Sitä linjaavat elokuvasäätiön tukiesittelijät Kirsi Hatara ja Ilkka Mertsola

”Kyllä vain, on ollut kiirettä”, Suomen elokuvasäätiön tukiesittelijä Kirsi Hatara sanoo.

”Hakemuksia on ollut ennätysmäisen paljon”, Hataran kollega Ilkka Mertsola jatkaa.

”Ja sehän ei tietysti meitä haittaa.”

Hatara ja Mertsola aloittivat työnsä tämän vuoden alussa. He ovat käsitelleet tukihakemuksia nyt ensimmäistä kertaa. Intoa riittää. Hataran ja Mertsolan ensimmäiset tukipäätökset julkaistiin 22. maaliskuuta.

Vuonna 1969 perustettu Suomen elokuvasäätiö myöntää rahaa elokuvien tuotantoon, esittämiseen ja levittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaukseen kuuluva säätiö jakoi vuonna 2021 noin 36 miljoonaa euroa.

Tukiesittelijöiden tehtävä on tehdä suositus siitä, mitkä elokuvat ja sarjat saavat säätiön rahoitusta. Hataran ja Mertsolan vastuualuetta ovat pitkät fiktioelokuvat ja draamasarjat.

Heidän harkittavanaan on kahdenlaisia tukia. Kehittämistuki on tarkoitettu alkuvaiheessa oleville hankkeille, ja sitä myönnetään esimerkiksi käsikirjoitukseen tai kuvaussuunnitelmaan.

Tuotantotuki taas on tarkoitettu teoksen valmistamiseen.

Kumpaakin jaetaan neljä kertaa vuodessa. Esittelijät perehtyvät hakemuksiin, saattavat jututtaa tuotantoyhtiöitä, keskustelevat hakemuksista keskenään, ja lopulta päättävät, mille elokuville ja sarjoille esittävät rahaa.

Lopulliset tukipäätökset tekee elokuvasäätiön hallitus. Useimmiten se päättää esitysten mukaan.

”Hallituksella voi esimerkiksi olla lisäkysymyksiä hankkeista, mutta lähtökohta on yleensä se, että me esittelijät olemme parhaiten perillä hakemuksista”, Mertsola sanoo.

Suurin osa hakemuksista ei mene läpi, mutta tukea voi hakea samalle tuotannolle myös uudestaan.

Sekä Hatara että Mertsola ovat työskennelleet elokuva-alalla myös tekijöinä. Voisi kuvitella, että tutut elokuvaihmiset muistuttavat olemassaolostaan ja hakemuksestaan.

”Hakukierros on rauhoitettu. Sen aikana ei saa yrittää myydä projektiaan meille”, Mertsola sanoo.

Varsinkin kielteisen tukipäätöksen tultua yhteydenpito tuotantoyhtiöistä voi sen sijaan olla hyvinkin aktiivista.

”On toivottavaakin, että siinä vaiheessa kysytään lisäperusteita. Se on hyvä hetki käydä keskustelua. Monesti hakemus on sitten seuraavalla kerralla parempi”, Mertsola jatkaa.

”On toki niitäkin, jotka toimittavat sitkeästi saman hakemuksen uudestaan, muuttumattomana.”


Millaista valtaa tukiesittelijät suomalaisella elokuva-alalla käyttävät?

Moni tuotanto jää tekemättä, jos säätiöltä ei heru rahaa. Vuoden 2021 pitkien fiktioelokuvien rahoituksesta 36 prosenttia tuli elokuvasäätiöltä ja 11 prosenttia kotimaisilta tv-kanavilta.

Samanlainen kuoleman suudelma elokuvasäätiön hylsy ei kuitenkaan ole kuin vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Siihen saakka elokuvasäätiön ja kotimaisen tv-kanavan rahoitus oli käytännössä ainoa tapa rahoittaa ammattimaista tuotantoa.

Nykyään elokuvasäätiö on yksi toimija audiovisuaalisen kulttuurin kentällä, Mertsola sanoo. Suoratoistopalvelut rahoittavat myös Suomessa varsinkin tv-sarjoja, ja moni tuotantoyhtiö on päässyt käsiksi kansainväliseen rahoitukseen ja yhteistuotantoihin.

”Nyt Suomessa on erilaisia rahoitusmalleja. Elokuvasäätiö on yhtenä merkittävänä rahoittajana mukana katsomassa, mihin tuotantoihin me voisimme osallistua ja miten me voisimme auttaa alaa kasvamaan.”


Monet elokuva-alan ammattilaiset pitävät elokuvasäätiön tukipäätöksiä läpinäkymättöminä. Säätiön rahat tulevat opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Ministeriö teetti selvityksiä säätiön tehtävästä ja toiminnasta 2010-luvun kuluessa useaan otteeseen.

Hatara ja Mertsola väittävät, että läpinäkymättömyys on menneisyyttä. He palaavat haastattelussa useasti hyvään keskusteluyhteyteensä tuotantoyhtiöiden kanssa.

”Meidän työhömme ei kuulu omien näkemystemme tarjoaminen tuotannon sisällöstä, mutta autamme mieluusti miettimään, miten hakemusta voisi parantaa.”

Tukiesittelijän on yritettävä pitää oma makunsa loitolla päätöksenteosta.

”Päätösten on kestettävä useampien silmäparien tarkastelu”, Hatara sanoo.

On tietysti aina mahdollista, että joku toinen päättäisi toisin, Hatara ja Mertsola sanovat.

Tukiesittelijät arvioivat muun muassa hakijan ammattimaisuutta, hankkeen sisältöä, sen muuta rahoitusta, vastuullisuutta sekä sitä, onko hakija aiemmin noudattanut sopimuksiaan.

Lisäksi yksittäistä hakemusta vertaillaan kierroksen muihin hakemuksiin.

Säätiön tulee myös huolehtia hakupäätösten moninaisuudesta, joten esimerkiksi maantiede voi vaikuttaa valintoihin.

”Tukemiemme elokuvien ja sarjojen tulisi palvella mahdollisimman monenlaisia yleisöjä”, Mertsola sanoo.

”Palvelemme myös elokuvateattereita koko Suomessa, myös syrjäseuduilla. Siellä menestyvät erityyppiset elokuvat kuin pääkaupunkiseudulla.”

Esimerkiksi Ruotsissa elokuvasäätiö pyrkii siihen, että mies- ja naisvetoisia hankkeita tuettaisiin saman verran.

Hatara ja Mertsola eivät kaipaa Suomeen prosentteihin sidottua systeemiä.

”Viime aikoina tasa-arvo on toteutunut hyvin”, Hatara sanoo.

Tuoreimmat valmiit tilastot ovat vuodelta 2021. Tukea saaneista pitkistä fiktioelokuvista 56 prosenttia oli miehen ohjaamia, 44 prosenttia naisen. Käsikirjoituksista naisen käsialaa oli 38 prosenttia, miehen 31 prosenttia. Loppujen kirjoittajissa oli molempia.

Mihin tuen saanti sitten voi varmimmin kaatua?

”Sisällöllisesti omaperäisyyden puute on yleisin syy, joskus harkintaan vaikuttaa myös moni ei-sisällöllinen tekijä”, Mertsola sanoo.

”Monesti hakemus voi olla heikko”, Hatara sanoo.

”Jos projektin asiakirjat eivät vastaa toisiaan, tai jos budjetti ei mitenkään vastaa käsikirjoitusta, voi tulla olo, että tämä ei ole vielä sellaisessa vaiheessa kuin haluttaisiin, edes kehittämistukea ajatellen.”

Kirsi Hatara, 43

  • Toiminut vastaavana tuottajana tele- visiotuotantoyhtiö Fremantlessa.
  • Työskennellyt muun muassa käsikirjoittajana ja tuotantopäällikkönä.
  • Valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi 2014 pääaineenaan elokuva- ja televisiotuotanto

Ilkka Mertsola, 57

  • Työskennellyt elokuvatuottajana.
  • Viimeksi työskennellyt tuottajana Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastus-taiteen laitoksella.
  • Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta 2007 taiteen maisteriksi pääaineenaan elokuvatuotanto.
  • Toiminut Business Finlandin tuotantokannustimen ulkopuolisena asiantuntijana.