Pakkosiirtoja toiselle paikkakunnalle tai vieraisiin työtehtäviin. Epätietoisuutta siitä, kuka vastaa Ylen uudesta organisaatiosta ja irtisanomisista. Turhautumista Ylen johdon ylimieliseen ja välttelevään käytökseen infotilaisuuksissa.
Surua työnsä menettäneiden työkavereiden ja hajotettujen työyhteisöjen puolesta. Epätoivoa toimipisteen muutoksen vuoksi mahdottomaksi menneessä elämäntilanteesta. Epäuskoa siihen, että Yle selviää pahimmista mullistuksista vuosiin.
Journalisti pyysi maaliskuun puolivälissä Yleisradion henkilöstöä kertomaan, miten yhtiön johto on onnistunut toteuttamaan ennätyksellisen suuret irtisanomiset ja viestimään organisaation muutoksesta henkilöstölle.
Journalisti sai kymmenittäin yhteydenottoja. Henkilöstön arvio on murskaava.
Kaikkien kommenttien sävy oli sama: Työntekijät ymmärtävät, ettei miljoonaleikkauksista voi selvitä ilman irtisanomisia ja toiminnan muutoksia. He sanoivat ymmärtävänsä myös sen, ettei päätös ollut talon johdon, vaan Ylen rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän.
Samaan aikaan henkilöstö kokee Ylen johdon suoriutuneen leikkausurakasta surkeasti.
Jyväskylässä työskentelevä kuvaava toimittaja Riikka Niutanen sai pitää työnsä erikoisten käänteiden jälkeen. Agrologiksi työn ohessa kouluttautunut Niutanen on erikoistunut maa- ja metsätalousaiheisiin. Yle on ilmoittanut niiden kuuluvan tulevaisuuden painopistealueisiin.
Siksi Niutaselle oli suuri yllätys, että hän kuului Jyväskylän toimituksen irtisanottaviin.
”Menin ihan täyteen shokkiin”, Niutanen sanoo.
Meni kaksi viikkoa. Sairauslomalle jääneen Niutasen sähköpostiin kolahti kutsu etätapaamiseen. Irtisanomisessa oli tapahtunut virhe ja Niutasen työ jatkuisikin Jyväskylässä entisellään.
”Minulta pääsi itku. Haluaisin tietää, miten ja kuka tällaisen virheen oli tehnyt. Kukaan ei voi tajuta, millainen prässi tämä on ollut”, Niutanen sanoo.
Virhe liittyy irtisanomisten laillisuuteen. Niutasen tilalle oli siirtymässä työntekijä toiselta paikkakunnalta, vastaavalla työnkuvalla. Tällainen menettely olisi ollut laiton. Virheen toi Ylen johdon tietoon Ylen ohjelmatyöntekijöiden järjestö YOT.
Yle on joutunut perumaan neljätoista vastaavaa irtisanomista ja muutaman pakkosiirron. Pakkosiirtojen perumisissa kyse on työntekijälle annetusta liian lyhyestä siirtymäajasta. Sen on oltava kuuden kuukauden mittainen.
Niutasen puoliso Antti Seppälä työskentelee hänkin Ylen Jyväskylän-toimituksessa. Hän on ollut Ylellä vuodesta 1993, nykyisin editoivana toimittajana. Nyt koko toimenkuva lakkaa. Seppälä saa kuitenkin jatkaa Ylellä uutistoimittajana.
”Palkkani alenee, mutta ei minulla ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua uuteen sopimukseen.”
Seppälän kollega siirrettiin vastoin tahtoaan uudelle paikkakunnalle, jossa tämä ei ole aiemmin edes käynyt. Seppälällä ei ole tietoa, kenen tekemiä henkilöstöä koskevat päätökset ovat olleet. Seppälä ihmettelee, miten voi tehdä paikallisjournalismia, jos ei tunne paikkakuntaa tai ei ole edes ajanut sen ohi. Seppälä kritisoi koko prosessia ja varsinkin tiedonkulkua.
”Tämä homma on ollut aivan kafkaa. Mitään keskitettyä viestintää työntekijöille ei myöskään ole. Olemme täysin puskaradion ja somen varassa. Viestintä on ollut aivan luokatonta. Meille järjestettiin hiljattain kesken irtisanomisten infotilaisuus, jossa irtisanomiset eivät olleet edes asialistalla. Siinä puhuttiin verkkojuttujen uusista hittirajoista.”
Radio Suomen päivää juontanut, Pasilassa työskentelevä Marko Miettinen irtisanottiin maaliskuussa.
”Minut irtisanoi yhteiskuntatoimituksen arjen ja kulttuurin uusi toimituspäällikkö, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut”, Miettinen sanoo.
Miettinen kysyi irtisanomistilanteessa perusteita irtisanomisilleen.
”Hän ei osannut kertoa osaamisestani mitään. Minulla ei ole mitään tietoa, kuka päätöksen teki.”
Muutosneuvottelut loppuivat tammikuun lopussa, mutta työnantaja jakoi viimeisiä irtisanomisia haastatteluhetkellä maaliskuun lopussa. Miettinen pitää prosessin kestoa käsittämättömänä ja piinallisena.
Miettinen sanoo luottamuksensa Yleen menneen täysin. Hän suree muun muassa nykymallisten alueradioiden katoamista.
”Ymmärrän, että organisaatiota pitää uudistaa irtisanomisten yhteydessä, mutta näin suuri myllerrys tässä yhteydessä on silkkaa tyhmyyttä.”
Miettinen kertoo kolmen toimittajan nykyisestä toimituksestaan siirtyvän Tampereelle. Vain yksi siirtyy vapaasta tahdostaan.
Vastaavia kohtaloita on monilla Journalistin haastattelemista yleläisistä ja heidän kollegoillaan: Henkilöstöä on siirrelty alueilta Pasilaan ja Pasilasta alueille kuin pelinappuloita. Useimmat kokemastaan kertoneet haastatellut eivät halua esiintyä jutussa nimellään.
Kertomuksissa toistuu epäusko ja hämmennys siitä, miten työnantaja on sivuuttanut kokonaan yhtäältä journalistien paikalliset verkostot ja toisaalta ihmisten henkilökohtaisen elämäntilanteen.
Yllättäviä muutoksia on tullut myös työaikoihin.
Ylen musiikkitoimituksessa työskentelevä Janne Palkisto allekirjoitti jo helmikuussa paperin, jossa hänen toimittajantyönsä vaihtuisi juontajatoimittajan työhön. Palkisto hyväksyi tarjouksen, koska hän säilyisi kokonaispalkkaisena.
Kuukautta myöhemmin työnantaja alkoi painostaa Palkistoa siirtymään jaksotyöhön, aamu- ja viikonloppuvuoroineen. Palkisto ei ole sopimusta allekirjoittanut, ja tilanne on edelleen avoin.
”Jaksotyö ei sovi millään lailla esimerkiksi lapseni päivähoitoaikatauluihin.”
Muutakin kummallista Palkiston uuteen työnkuvaan liittyy.
”’Juontajatoimittajan’ työnkuva on aivan saman kuuloinen kuin aiemman radiokuuluttajan työnkuva”, Palkisto sanoo.
Yle on ilmoittanut luopuvansa radiokuuluttajista leikkausten yhteydessä.
”Tuntuu vaikealta ja väärältä olla opettelemassa uutta työtä edelleen työvelvoitteella olevien kuuluttajien kanssa.”
Dokumenttitoimittajana uutis- ja ajankohtaistoiminnan tuottamassa Perjantai-ohjelmassa työskennellyt Ami Assulin irtisanottiin maaliskuun alussa. Assulin on ennen Perjantaita työskennellyt Ylessä jo vuodesta 1997, muun muassa Ekoistissa ja Ajankohtaisessa kakkosessa.
”Kukaan ei kerro minulle, kuka päätöksen irtisanomisestani teki”, Assulin sanoo.
Koruton tilaisuus tehtiin etänä, sillä Assulin oli sairaana.
Pian Assulinille soitti hänen pitkäaikainen esihenkilönsä. Kukaan ei ollut kysynyt tältä asiasta mitään. Irtisanomisen hoitivat uusi aluepäällikkö ja HR-ihminen.
”Pitkäaikainen esihenkilö oli vilpittömän pahoillaan ja järkyttynyt. Hänen mukaansa päätökset tekee uusi organisaatio. Sieltä en tunne tai ole tavannut ketään”, Assulin sanoo.
Uutis- ja ajankohtaistoiminnan osalta työntekijöiden syyttävä sormi osoittaa ennen kaikkea vastaavaan päätoimittajaan Panu Pokkiseen.
Pokkinen vahvistaa Journalistin haastattelussa, että vastuu päätöksistä ja myös virheistä on hänen.
Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Panu Pokkinen, henkilöstö on ihmetellyt ”pakkosiirtoja” toiselle paikkakunnalle tai kokonaan vieraaseen työhön. Miksi näitä on tehty?
”Muutosneuvotteluissa joudumme taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentämään henkilöstöä. Se on eri tilanne kuin perinteinen työnhakutilanne. Meillä uudistuvat sekä organisaatio että toimintatavat, ja uusi on rakennettu siitä lähtökohdasta, että missä tehtävissä on olemassa tarve. Kysyimme sijoittamisten tueksi henkilöstöltä, mitä he haluavat kertoa osaamisestaan. Se toimi osin sijoittelun pohjana. Olemme joutuneet tekemään myös sellaisia sijoitteluja, jotka eivät välttämättä ole ensimmäisen toiveen mukaisia.”
Yle joutui perumaan osan sekä pakkosiirroista että irtisanomisista, koska annettu 48 tunnin harkinta-aika ei ollut lain mukainen. Miten ihmeessä näin pääsi käymään?
”Meille on tullut tässä prosessissa muutama harmillinen virhe. Laki määrittää ihan selvästi henkilön oikeudet, jos esimerkiksi hänen toimipisteensä vaihtuu. Emme viestineet ihmisille heidän lainmukaisista oikeuksistaan. Kun havaitsimme näin olevan, olimme ihmisiin yhteydessä ja kerroimme heidän oikeuksistaan. Joissain sijoittamisissa on tehty muitakin virheellisiä tulkintoja laista. Olemme puuttuneet näihin ja kutsuneet ihmiset takaisin töihin.”
Mutta miten näin pääsi käymään?
”Syyt käydään sisäisesti läpi. Minä olen johtanut oman yksikköni muutosprosessia, ja siltä osin olen siis johtanut sitä huonosti. Turha piiloutua esimerkiksi kiireen taakse. On todella kurjaa henkilöstön kannalta, että tämä on mennyt näin.”
Henkilöstö ihmettelee sitä, miten rajusti organisaatio on myllätty. Miten kommentoit?
”Säästämisvelvoitteemme on todella iso, enkä usko, että olisimme siinä onnistuneet ilman näin isoja muutoksia. Olemme kirkastaneet ydintehtäviämme, ja sisällöntekijöitä on jatkossa enemmän suhteessa muihin.”
Onko varmaa, että nyt muutosneuvottelujen piirissä olleet eivät joudu Ylen tulevienkin leikkausten kohteeksi?
”Sellaista tilannetta ei ole näköpiirissä, että joutuisivat. Meidän yksikkömme toimenpiteet on tehty kerralla valmiiksi.”
Henkilöstölle on ollut epäselvää, kuka irtisanomisista vastaa, ja miten niitä kunkin tapauksessa perustellaan.
”Minä vastaan meidän yksikkömme irtisanomisista. Perusteita meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta henkilöstölle avata. Ymmärrän, että ihmiset sitä tietoa haluaisivat.”
Infotilaisuuksia on ollut paljon, mutta henkilöstön mukaan heidän kysymyksiinsä ei ole niissä vastattu.
”Tiedontarve on ison muutoksen keskellä valtava. Muutosneuvotteluissa on tarkkaan määritelty, millaisia asioita voi kertoa. Tämä aiheuttaa ongelmatilanteen. Ihmiset saavat aina vähemmän tietoa kuin mitä haluaisivat. Kysymyksiä tulee infoissa valtavasti. Olemme koonneet niitä jälkeenpäin intraamme, ja vastanneet niihin sen verran kuin mahdollista.”
Esiintymistäsi infoissa kuvaillaan muun muassa kylmäkiskoiseksi. Henkilöstö olisi toivonut esimerkiksi irtisanottujen tilanteen pahoittelua. Miten vastaat tähän?
”Viime infossa pyysin tätä syvästi anteeksi. On todella harmillista, että ihmiset ovat kokeneet näin. Ison muutoksen keskellä asiapuolen esittäminen saattaa joskus jyrätä tunnepuolen. Turhaa harmia, surua ja vihaa aiheuttaneita asioita pyysin ja pyydän anteeksi. Yritän toimia tästedes paremmin.”
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort
