Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat tekivät karmaisevan virheen – ja hyvä niin, kirjoittaa Manu Marttinen 

Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat uutisoivat sunnuntaina 29. maaliskuuta, että venäläisdroonit olisivat päätyneet Suomen ilmatilaan Kouvolassa.  

”Puolustusministeriö: Venäläisiä lennokkeja pudotettu Kouvolan alueelle”, uutisoi Ilta-Sanomat.  

Lehti kuvitti uhkaavan kuuloista uutista kuvalla, jossa on oikealta hävittäjältä näyttävä lentokone. Helsingin Sanomien uutinen oli samansisältöinen.  

Muutaman minuutin päästä uutisten julkaisusta tulivat oikaisut, ja droonien alkuperämaa vaihtui Ukrainaksi. Maanantaina oli lehtien vastaavien päätoimittajien anteeksipyyntöjen vuoro.  
 
”Otamme tapahtuneen äärimmäisen vakavasti. On selvää, että toimitusprosessimme pettivät sunnuntaina pahan kerran”, kirjoitti Ilta-Sanomien Johanna Lahti.
 

”Inhimillinen erehdys nopeassa uutistilanteessa oli se, ettei tiedotetta ollut sisäisen ohjeen mukaisesti tarkistettu ja tieto meni liian nopeasti julki”, kirjoitti puolestaan Helsingin Sanomien Erja Yläjärvi.  

Lehdet ottivat raskaimmat mahdolliset keinot käyttöönsä virheidensä oikaisussa, koska virhekin oli kolossaalinen. Se osui Suomen turvallisuuspolitiikan ytimeen, ja säikäytti kaikki uutisen ensimmäisen version nähneet lukijat pahemman kerran.  

Päätoimittajia ymmärrettävästi harmitti se, että virhe sattui tämän mittakaavan uutisen yhteydessä. Asian voi nähdä toisinkin. Jos vastaava virhe olisi sattunut jonkun vähemmän merkityksellisen uutisen yhteydessä, eivät toimitukset koskaan olisi saaneet tämän mittakaavan varoitusta tekoälyyn liittyvistä riskeistä. 

Helmikuussa Journalisti kertoi tekoälytyökalujen käytöstä Helsingin Sanomissa. Kehitysjohtaja Esa Mäkinen sanoi Journalistin haastattelussa, ettei tekoälymullistus ole niin suuri kuin voisi luulla, ja etteivät jutut päädy julkisuuteen ilman ihmisen tarkistuskierrosta. 

”Olennaisinta on, että tekoälyn luoma juttuluonnos menee aina toimittajalle aidosti muokattavaksi”, Mäkinen sanoo. 

On luotettava siihen, että tämäkin juttu meni toimittajalle ”aidosti muokattavaksi”. Siitä huolimatta se päätyi lehteen. Tämän käytännön perusteella on erikoista, että päätoimittajat pitävät virheen aiheuttajana tekoälyä tai ”tekoälytyökalun ja inhimillisen virheen yhdistelmää”, kuten Lahti asian ilmaisi. 

Kaikesta päätellen tämäkin virhe on tapahtunut, kuten ne usein tapahtuvat: monen harmillisen yhteensattuman seurauksena. Milloin tiedote on otsikoitu kiireessä ja huolimattomasti, milloin se on päätynyt sellaisenaan julkaistavaksi. Näitä sattuu, ja se on inhimillistä.   

Tekoäly on sanojen arvontakone, ja nyt se arpoi väärän sanan, joka päätyi jostain syystä julkisuuteen. On kuitenkin epärehellistä syyttää toimituksen työkalua siitä, että lehti julkaisee virheellisiä tietoja.  Julkaisupäätöksestä vastaa aina ihminen. 

Tämä tapaus voi silti koitua eduksi. Ehkäpä se oikeasti herättää toimitukset, mediatalojen bisnespomot ja koko alan muistamaan, että julkaisuprosessi vaatii riittävästi käsipareja, oikolukevia silmiä ja editoreja miettimään asioiden totuudenmukaisuutta ja kyseenalaistamaan tekoälyllä tuotetun tiedon todenperäisyyden.