Media vääristää suomalaiselokuvien näkyvyyttä maailmalla, väittää Kalle Kinnunen

Omakustanne-elokuva Delivery ­Runin tekijät tuskin osasivat odottaa, miten hyvin heidän ­mediapelinsä toimii.

”Amerikan valkokankaille ilman tuotantotukea”, otsikoi Helsingin Sanomat.

”Suomalaispariskunta teki uskomattoman ’taikatempun’: Indie-elokuva 38 maahan ilman julkista tukea”, hehkutti MTV Uutisten nettiotsikko.

Iltalehti julisti Delivery Runin kivunneen peräti ”maailman suosituimpien” elokuvien joukkoon, inspiraationaan ohjaaja Joey Palmroosin Instagram-video.

Uutisointi oli hurmosta, jossa ei faktoja tarkastettu tai asetettu kontekstiin.

Kun Iltalehti kertoi leffaa esitettävän ”elokuvateatte­reissa lähes 40 maassa, mukaan lukien ympäri Yhdysvaltoja”, kumpikin väite oli pielessä.

Tosiasiassa ”Yhdysvaltojen teatterilevitys” tarkoitti muutamia näytöksiä yhteensä kuudessa salissa esimerkiksi Minnesotassa ja Georgiassa. Sillä ei saatu juuri blogiarviota enempää huomiota koko englanninkielisessä maailmassa, mutta Suomessa se oli mediatäky ja juhlan paikka.

Ylläksellä kuvatussa halpisjännärissä brittiläinen televisiokasvo Alexander Arnold pakenee hirmuista aura-autokuskia, jota näyttelee Jussi Lampi. Juttu loksahtaa kauhugenreen, jolle on tietty tilaus maailmalla.

Leffaa on toki myyty ympäri maailmaa – nettivuokraamoihin. Kyllä niihin elokuvia mahtuu.

---

Elokuvan maailmanvalloitusta ei ehkä ole ihan helppo tarkastella, jos siitä ei löydy hakukoneilla tietoa. Mutta juuri sen pitäisi herättää kysymyksiä.

Aiemmin Suomessa uutisoitiin elokuvantekijöiden tiedotteiden perusteella jos jonkinlaisia festivaalimenestyksiä. Arvostetut palkinnot ja kutsut kissanristiäisiin menivät iloisesti sekaisin.

Kun tiedonlähteinä nyt ovat tekijöiden omat väitteet ja somepäivitykset, pitäisi median edes yrittää suhteuttaa asioiden merkityksiä. Piskuiset nettijakelut ja Sisu 2 -elokuvan pohjoismaisittain ennennäkemättömän laaja elokuvateatterilevitys ympäri maailmaa näyttäytyivät marraskuussa samanarvoisina saavutuksina.

Aiemmin Juho Oikarisena tunnettu ohjaaja Palmroos ja hänen puolisonsa, someinfluensseri Dora Palmroos eivät ole valehdelleet haastatteluissa. Ihanasta altavastaajatarinasta kiihtyneet mediamme vain vetivät mutkat suoraksi, kun tekijät heittivät julkisuuteen sopivasti valit­tuja numeroita.

Toimittajat tarraavat annettuihin julkisuustäkyihin, mutta oma uutishankinta kulttuuriaiheista vaikuttaa liian työläältä.

Delivery Run ei ensi-iltaviikollaan Suomessa yltänyt edes kahdenkymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon. Aiemman julkisuuden kanssa erittäin rajussa risti­riidassa olevaa tietoa tekijät eivät tietenkään medialle tyrkyttäneet, joten tätä ikävämpää asiaa ei uutisoitu.

---

Seuraava menestystarina oli nurkan takana. Tonttu-elokuvasta hehkutettiin, kuinka se on myyty 35 maahan.

”Tonttu-elokuvan pääroolissa nähdään mahdollinen seuraava Natalie Portman”, ennusti Turun Sanomat.

”Lapissa kuvattua suurtuotantoa on verrattu jopa ­Harry Potteriin”, otsikoi Yle.

Potter–vertauksen lähde oli tuottaja-ohjaaja Joonas Berghäll, joka siteerasi ”kansainvälisiä rahoittajia”. Asiasta myöhemmin kysyessäni Berghäll kertoi, että kehujat ovat tahoja, joiden kanssa hän neuvottelee Tontun jatko-osasta. Potentiaalisten yhteistyökumppanien ylistysmotiiveja voi pohtia.

Berghäll myönsi, että elokuvateattereihin Tonttu pääsee Suomen ja Ruotsin lisäksi varmuudella ainoastaan saksankielisessä Euroopassa.

Iltalehden mukaan Delivery Run on saanut ”poikkeuksellista näkyvyyttä ympäri maailmaa”. Sitä on yhä vaikea löytää. Elokuvabisneksen merkittävimmät mediat Variety ja Deadline eivät näe “taikatemppuja” tai “suurtuotantoja”.

Delivery Runin menestyksestä ei ole kirjoitettu sanaakaan. Tontusta Variety kertoi, että kaupat on tehty IVY-maihin, Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan sekä entisen Jugos­lavian maihin.

Suomimedian kautta saa joskus kovin vääristyneen ­kuvan siitä, millaisia ovat suomalaisen elokuvan markkinat maailmalla.