Eduskunta käsittelee parhaillaan henkilöperusteista irtisanomista koskevan lain muuttamista. Vaikka laki muuttuisi pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen esittämällä tavalla, kukaan ei oikein tunnu tietävän, mikä jatkossa olisi toisin kuin nykyään. Siihen on useita syitä.
Osallistuin lokakuun lopussa Työoikeudellisen yhdistyksen aamukahvitilaisuuteen Helsingin yliopiston Porthaniassa. Puoli yhdeksältä aamulla Suomen Laki -sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä työoikeusjuristeja.
Tilaisuuden teemana oli tämä potkulaiksikin kutsuttu laki. Alustajina olivat lainvalmistelussa mukana ollut virkahenkilö sekä kaksi asianajajaa, joista toinen katsoi uutta lainsäädäntöä työntekijän ja toinen työnantajan näkökulmasta.
Uutta lakia on valmisteltu hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on helpottaa työntekijän irtisanomista.
Tähän asti lailliset potkut ovat edellyttäneet asiallista ja painavaa syytä. Jatkossa vain asiallinen syy riittäisi perusteeksi. Tilaisuudessa kävi nopeasti ilmi, että on melko vaikea sanoa, mikä lopulta muuttuu.
Jatkossa asiallisen irtisanomisen pitäisi perustua työntekijän vähäistä suurempaan, olennaiseen tai merkittävään rikkeeseen.
Ongelma on kuitenkin se, että juridiikkaa on harvoin mahdollista mitata numeraalisilla määreillä. Siksi käytetään sanoja.
Aamukahvitilaisuuden lopputulema oli, että vasta tuleva oikeuskäytäntö selkeyttää lakimuutoksen seuraukset. Se vie vuosia ja lukuisia oikeustapauksia. Ilkikurisesti voi sanoa, että asianajajilla on jatkossakin hyvät työmarkkinat.
Olisiko maan hallituksen tavoitteen voinut täyttää muuten kuin muuttamalla lakia? Minusta olisi. Työntekijöitä on voinut täysin laillisesti irtisanoa laiminlyöntien ja vastaavien takia, kunhan heitä ensin on huomautettu ja varoitettu.
Työnantajat ovat kuitenkin antaneet varoituksia harvoin ja vastaavasti irtisanoneet sitäkin useammin. Osa pikaistuksissa annetuista potkuista on myöhemmin tuomittu oikeudessa laittomiksi.
Lain varoitusmenettelyssä ei tapahdu muutoksia, vaan se säilyy nykytasolla jatkossakin.
Myös media-alan työnantajatovat päättäneet työsuhteita henkilöperusteella. Niin on alkanut Journalistiliiton tietojen mukaan käydä aiempaa useammin. Vuonna 2020 liitto riitautti kaksi henkilöperusteista irtisanomista. Sen jälkeen tapausten määrä on noussut kahdeksaan. Iso osa liiton riitauttamista tapauksista liittyy silti yhä tuotannollistaloudellisiin irtisanomisiin eli muutosneuvotteluiden jälkeisiin tilanteisiin.
Asiallinen ja painava syy oli esillä myös media-alan työehtoneuvotteluissa viime keväänä. Journalistiliiton sopimusaloista lehdistössä, kustannustoimittajilla ja Ylellä työehtosopimus edellyttää jatkossakin asiallista ja painavaa syytä. Noin joka neljännessä suomalaisessa työehtosopimuksessa vanhat kriteerit säilyvät vastaavasti. Muilla liiton sopimusaloilla, kuten elokuva- ja tv-tuotannossa ja MTV:ssä mennään uuden lain ja sen tulkintojen mukaan, sillä niissä vanhoja kriteerejä ei ole ollut kirjattuna sopimukseen, vaan on menty suoraan kulloisenkin lain mukaan.
Kävi lopulta miten tahansa, asiallinen ja painava syy pysyy yleisesti irtisanomisen perusteena media-alalla, ja niin on hyvä.

Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja