Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä

Norjalainen uutistoimisto NTB julkaisi 15. lokakuuta jutun televiestintäalan jättikonsernin Telenorin turvallisuuskatsauksesta. Juttuun oli poimittu suoria sitaatteja vuotuisesta raportista, jonka esipuheen kirjoittajaksi nimettiin konsernin turvallisuusjohtaja Håkon Berg.

Pian NTB veti uutisensa pois ja korvasi sen kokonaan uudella. Norjan Journalistenin mukaan alkuperäisessä jutussa oli lukuisia ­virheitä, eikä suoriksi sitaateiksi merkittyjä kohtia löytynyt Telenorin raportista. Sisältöä oli ­vääristelty ja liioiteltu.

”Håkon Berg” paljastui kuvitteelliseksi hahmoksi. Hänet oli NTB:n uutiseen hallusinoinut tekoälytyökalu, jonka syytä olivat myös muut virheet. NTB korjasi juttunsa jo samana aamuna kuin se julkaistiin. Silti alkuperäinen teksti löytyi vielä joistakin verkkojulkaisuista, kun Journalisten kahta viikkoa myöhemmin käsitteli aihetta.

Tekoälystä leivotaan vuoroin toimitusarjen mullistajaa ja helpottajaa, vuoroin uhkaa kaikille luovalla alalla työskenteleville. Varmaksi voi sanoa sen, että toistaiseksi tekoälytyökalut tekevät virheitä, joihin ihminen ei yleensä lankea.

Euroopan yleisradiounionin Ebun tutkimuksen mukaan tekoälyavustajat vääristävät uutis­sisältöjä maasta, alustasta ja kielestä riippumatta säännöllisesti. Lähes joka toinen vastaus on jollain tapaa merkittävästi virheellinen.

Ihmisenkin tekemään uutiseen voi lipsahtaa epätarkka sitaatti tai väärä nimi. Harva toimittaja saisi kuitenkaan jatkaa työssään, jos joka toinen juttu olisi pielessä.

Norjalaisen NTB:n juttua ei ollut vääristellyt toimituksen omaan käyttöön kehitetty työkalu, mutta nekään eivät ole virheettömiä.

Esimerkiksi Iltalehden tekoälypohjainen Kysy Iltalehdeltä -palvelu varoittaa käyttäjiään siitä, etteivät sen vastaukset välttämättä pidä paikkaansa. Tekoälyhaku on kehitysvaiheessa, ja epävarmuuden julkituominen lukijalle on välttämätöntä. Vastaavaa epävarmuutta silti tuskin siedettäisiin, jos kyse olisi ihmisen tekemästä journalistisesta tuotteesta.

Tekoälytyökalujen kehittyessä niiden tekemien virheiden määrä todennäköisesti vähenee. Samaan aikaan tekoälysisältöihin tottuva yleisö oppii tarkastelemaan kaikkea mediaa yhä kriittisemmin.

Olemme opettamassa yleisöä siihen, ettei heidän tarvitse olla varuillaan vain somesisältöjen kanssa. Myös kaupungin markkinointikuvien, lastenkirjan tai uuden suosikkikappaleen takana voi olla synteettinen tekijä. Tekoälysisällöt ovat löytäneet tiensä suosikkiohjelman insertteihin. Podcastin saattaa juontaa robottiääni, ja somevaikuttaja voi olla kokonaan keksitty. Alustayhtiöt lanseeraavat uusia appeja, joissa käyttäjät voivat jakaa toisilleen tekoälyllä generoimaansa, viihdyttävää mutta merkityksetöntä sisältöä.

Mediakriittisyys on tervettä ja sitä tarvitaan. Yhä skeptisemmäksi muuttuvat lukijat, katsojat ja kuulijat eivät kuitenkaan ole yhteiskunnalle tai etenkään uutismedialle yksinomaan hyvä asia.

Ilmiötä voi peilata propagandan keinovalikoimaan. Yksi niistä on täyttää viestintäkanavat valtavalla määrällä ristiriitaista, virheellistä tietoa. Silloin totuus ei enää erotu joukosta, eikä sillä ole merkitystä. Se lakkaa olemasta.

Samalla tavalla tekoälysisällöt nakertavat nyt kaiken muun mediasisällön totuusarvoa ja merkitystä. The Atlanticin mediaan ja teknologiaan erikoistunut toimittaja Charlie Warzel vertaa tekoälysisältöjä vihamieliseen vieraslajiin. Oikeiden tekijöiden luomat sisällöt liukenevat ja tukehtuvat tauhkan joukkoon.

Yleisöön juurtuu epäilys siitä, että myös uutinen voi olla kielimallin hallusinoima. ”Håkon Berg” häilyy internetin perukoilla kuin aave ­siitä muistuttaen.