Päätoimittajat kiemurtelivat, kun heiltä kysyttiin Nato-kantoja – miksi juuri tämä kysymys on niin vaikea?

Tein Journalistiin tammikuun lopulla kyselyn, jossa selvitin tiedotusvälineiden ja päätoimittajien kantoja Suomen Nato-jäsenyyteen. Uutinen julkaistiin perjantaina 4. helmikuuta Journalistin verkkolehdessä ja 10. helmikuuta ilmestyneessä printti-Journalistissa. Voit lukea uutisen täältä. 

Kyselyn tulos on 19 vastaajan otoksen perusteella selvä: media ja päätoimittajat ovat kallellaan Natoon, mutta valtaosa vastaajista haluaa pitää kantansa omana tietonaan. Vain neljä tiedotusvälinettä ja viisi päätoimittajaa kannattaa avoimesti Suomen Nato-jäsenyyttä. Yksikään vastaaja ei kertonut suhtautuvansa kielteisesti Nato-jäsenyyteen. Kysely lähetettiin 24 tiedotusvälineelle.  

Vastaukset kertovat, että Nato-kanta on tiedotusvälineille ja päätoimittajille hankala asia. Vastanneista valtaosa halusi nimittäin pitää henkilökohtaisen Nato-kantansa piilossa julkisuudelta. Valtaosalla tiedotusvälineistä ei myöskään ole virallista kantaa Nato-jäsenyyteen, vaikka vastauksissa muun muassa korostettiin Nato-option tärkeyttä ja arveltiin mahdollisuuden Nato-jäsenyyteen lisäävän Suomen turvallisuutta

Kuusi päätoimittajaa jätti kokonaan vastaamatta. Se on harmi, koska vastaamattomien joukossa oli muun muassa kaksi merkittävää mielipidevaikuttajaa eli molemmat iltapäivälehdet. 

Vastauksien riveiltä ja rivien välistä oli myös havaittavissa myös pientä ärtymystä kyselyämme kohtaan.  Eräs päätoimittaja totesi, että lehden kanta selviää pääkirjoituksista, ei kyselyistä. Soitin päätoimittajalle ja koetin ajan säästämiseksi kysyä, millainen kanta pääkirjoituksista ilmenee. Hän ei halunnut kertoa, mutta lupasi palata seuravana päivänä asiaan.  Seuraavana päivänä päätoimittaja soitti todetakseen, ettei kerro pääkirjoituksista ilmenevää kantaa, vaan kehotti edelleen lukemaan pääkirjoituksia. 

Pari päätoimittajaa ilmaisi myös huolensa siitä, että julkituotu Nato-kanta voisi leimata muutkin toimituksen edustajat lehden kannan edustajiksi.  

Median perinteinen ja päivittäin toistuva tehtävä on ottaa kantaa maailman asioihin. Miksi Nato-jäsenyyden kohdalla se on näin hankalaa? 

Syitä kantojen piilotteluun voi vain arvailla. Ehkä päätoimittajien sukupolvi on edelleen kiinni kylmän sodan Suomen henkisessä ilmapiirissä, jossa tiukkoja turvallisuuspoliittisia kannanottoja vältetään Venäjän pelon takia. Kenties moni katsoo, ettei tiedä riittävästi Nato-jäsenyyden vaikutuksista.  Tai ehkä moni mediapomo ajattelee, että tiedotusvälineen uutisoinnin uskottavuus kärsii, jos media sitoo kätensä Nato-kysymyksessä yhteen kantaan. 

Tietenkin Nato-jäsenyys on hyvin monimutkainen päätös, jonka kaikkia seurauksia on käytännössä mahdotonta ennakoida. Lukijoilla on silti lupa odottaa tiedotusvälineiltä selkeitä kantoja.  

Päätoimittajilla on tavallista kansalaista paremmat edellytykset muodostaa mielipide Suomen Nato-jäsenyyteen. Heillä on lähes rajaton pääsy olennaisen tiedon äärelle. Monet päätoimittajista ovat päättäjien tavoin ”hyvin informoituja”. He voivat soittaa kenelle tahansa asiantuntijalle, he pääsevät lounaille ja taustakeskusteluihin eri alojen huippuasiantuntijoiden kanssa. Moni päätoimittajista käy myös maanpuolustuskurssin, jossa käydään läpi Suomen puolustusstrategioita ja muita oleellisesti Nato-jäsenyyteen liittyviä asioita. 

Päätoimittajat eivät tietenkään päätä, se on poliitikkojen tehtävä. Mediapomot ovat kuitenkin merkittäviä mielipidevaikuttajia ja moni kansalainen etsii omasta mediastaan punnittuja kannanottoja, joiden perusteella voi muodostaan omansa kantansa.  

Kantojen piilottelu tuntuu jopa vähän huvittavalta, koska on niin ilmeistä, että monella päätoimittajalla kuitenkin on Nato-kanta. Se vain pitäisi uskaltaa rohkeasti kertoa lukijoille. 

Ainakin itselleni hyvin perusteltu mielipide olisi kovasti avuksi. 

Lue lisää: Journalistin kysely: Media on kallellaan Natoon, mutta päätoimittajat välttävät suoria kannanottoja. Vain Ilkka-Pohjalaisen Markku Mantilalla on selvä Nato-kanta. (Journalisti 4.2.2022)