Tervetuloa skarppaajat, gripit ja gafferit!

Journalistiliitto sai marraskuun lopussa uuden jäsenyhdistyksen, kun Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden yhdistys Set ry liittyi siihen. Journalistiliiton jäsenenä on jo pitkään ollut suuri joukko tv-alan ammattilaisia, mutta nyt saamme mukaan myös uusia elokuva-alan tekijöitä: best boyta, skarppaajia, grippejä, runnereita ja gaffereita.

Elokuvien ja tv-ohjelmien tekijöiden työssä on paljon samaa, mutta perinteisesti he ovat kuuluneet eri ammattiyhdistyksiin. Esimerkiksi Set tuli Journalistiliittoon Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitosta.

Eri ammattiliittoihin kuulumiseen on ollut monta syytä: Elokuva on tv-ohjelmaa vanhempi teosmuoto. Rahoitus on tullut eri lähteistä. Pitkään elokuvia ja televisio-ohjelmia myös jaeltiin eri reittejä. Järjestäytymismielessä elokuvantekijät ovat mieltäneet itsensä taideammattilaisiksi ja journalistit journalisteiksi.

Isoissa elokuvatuotannoissa erilaisia ammattikuntia ja työntekijöitä on valtavasti. Tehtävät ovat myös eriytyneempiä.

Vanha jako on kuitenkin muuttumassa. Nykyisin elokuva, tv ja journalismi risteävät tiiviisti.

Kasvava joukko alan ammattilaisia työskentelee molemmissa tuotannoissa ja työllistyy vuoden mittaan risteävästi jopa kymmenissä eri yhtiöissä. Ammattinimikkeet eroavat toisistaan, mutta tehtävissä on paljon samaa.

Laajasti ajatellen jopa journalistin ja elokuvantekijän työ on samankaltaista. Ensin taustoitetaan, hahmotellaan sisältöä ja mietitään, mitä elementtejä tarvitaan mukaan: millaista kuvitusta ja grafiikkaa esimerkiksi tarvitaan aihetta havainnollistamaan. Sitten kirjoitetaan, hiotaan, paketoidaan, julkaistaan ja levitetään teos kansan luettavaksi tai katsottavaksi. Teos toistuu katsojalleen ja lukijalleen jokaisella luku- tai katsomiskerralla samanlaisena, mikä erottaa sen esimerkiksi teatterista.

Merkittävin syy siihen, miksi elokuvatekijöiden ja av-journalistien tarpeet ovat yhtyneet, on jakelukanavien muutos. Ennen elokuvat tehtiin esitettäväksi elokuvateattereissa, nyt niitä katsotaan yhä enemmän kotioloissa. On erilaisia maksukanavia ja suoratoistopalveluita. Enää ei voida puhua eri teosmuodoista jakelukanavan kannalta, vaan kaikkea katsotaan kaikkialla.

Rahoitustakin haetaan yhä useammin samasta laarista. Esimerkiksi tv-draamatuotantoihin myönnetään entistä enemmän rahoitusta kansainvälistymisen ansioista.

Elokuvan historia ulottuu yli sadan vuoden taakse, kun tv on vasta ylittänyt keski-iän. Suomessa tv-vastaanottimet yleistyivät kodeissa 1970-luvulla.

Ensin ohjelmia tuotti vain Yle, sitten myös MTV. Nyt molemmat ostavat itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä elokuva- ja tv-tuotantoja kanavillensa. Alalla toimii noin 80 tunnettua yhtiötä. Sille on tullut myös pieniä toimijoita, mainos-, tuotantopalvelu- ja kalustovuokrausyhtiöitä.

Kaikkien ohjelmantekoon liittyvien yhtiöiden ja työntekijöiden työn tuloksena syntyy elokuvaa, tv-ohjelmaa ja monenlaista fiktiivistä ja journalistista av-sisältöä. Niiden kaikkien tekijät mahtuvat yhteisen edunvalvonnan piiriin.

Meillä on jo muun muassa tuottajia, käsikirjoittajia, ohjaajia, tuotantokoordinaattoreita, leikkaajia sekä kamera-, valo- ja ääniväkeä. Tervetuloa joukkoon elokuvaväki!